Hetken verkossa

Pidän itseäni varsin nuorena. Toisaalta kerron jälkikasvulleni tarinaa siitä, miten lapsuudessani ei tiedetty mitään internetistä. Se löi itsensä läpi, kun äiti opiskeli yliopistossa, ja kyllä se silloin oli kauhistuttava.

 
Yhteiskunta internetistyi ja internetistyy edelleen silmänräpäyksissä. Vielä pari vuotta sitten pidin mahdollisena, että joku voisi ihan hyvin toimia yhteiskunnassa osaamatta käyttää tietokonetta. Tällä hetkellä se vaihtoehto on jo absurdi.

 
Sinnikkäitä internetin totaalikieltäytyjiä löytää vielä, ja yleensä koko heidän lähipiirinsä yrittää vakuutella heille, miten hyödyllinen verkko on. Vain internetissä voi hoitaa omia asioita, siellä pysyy kiinni ajassa ja siellä voi vaikuttaa! Itseni verkko kuitenkin kalasti kauneudella. Vain internetistä löytää jotain, jolle perinteiset julkaisukanavat ja markkinat ovat olleet sokeita: arjen kauneuden oivaltaneita kirjoituksia ja kuvia, haaveellisia kauppoja, ujoa taidetta.

 
Kolumnejani kommentoidaan usein, kun käyn Kaarinassa, ja palautetta on ollut kutkuttavaa kuulla. Tästä kolumnista lähtien palautetta voi ehkä myös nähdä, sillä nämä tekstit alkavat löytyä Kaarina-lehden verkkoversion blogi-kohdasta.

 
Toivon, että verkossa kolumnini eivät olisi sen enempää hyödyllisiä kuin viihdettäkään vaan hetki viivähtää ja olla, sitä rauhallista maailmaa, jolle internet on luonut tilaa.

Ja jos jonkun sormet kihisevät kommentointi-halusta, minä olen utelias kuulemaan, mitä mieltä olette, jos Kaarina-lehdessä julkaistut kolumnini koottaisiin kirjaksi. Tulisiko siitä kiusallinen lahjakirja, jota annetaan eteenpäin kenenkään lukematta sitä? Vai pysähdyttäisiinkö sen ääreen nauttimaan? Nimiehdotuksiakin kirjalle saa esittää… (Ajattelin hyödyntää Kaarina-sanan monimerkityksisyyttä. Miltä kuulostaisi Kaarina hetken kaarina?)

Maria Kesti
Kirjoittaja on viestinnän ja ilmaisun vapaa sekatyöläinen.
Itseni verkko kalasti
kauneudella.