Mihin urheilulähetysten haastatteluja tarvitaan? Toimittaja esittää aina samat kysymykset ja urheilijat vastaavat samoin klisein.
Toimittaja: ”Teit 1-0 maalin.”
Urheilija: ”Joo, no siinä ketjukaverit rakensivat avopaikan ja oli helppo tehdä tyhjiin.”
Toimittaja: ”Olette maalin tappiolla, mikä lääkkeeksi seuraavaan erään?”
Urheilija: ”No, ei oltu ihan siinä alussa hereillä ja ei saatu jalkoja (tai luistimia, käsiä, palloa, kiekkoa) liikkeelle. Lisätään ensi erään vauhtia. Kyllä me täältä vielä tullaan.”
Haastattelunauhojen esitysjärjestys voitaisiin arpoa, eikä kukaan huomaisi eroa.
Onko se sattumaa, että huippuosaaja tekee hienon maalin?
Haavemaailmassani maalintekijä vastaisi näin: ”Olen harrastanut lajia 7-vuotiaasta asti ja ampunut tuhansia laukauksia. Teen tätä työkseni, joten ei ole ihme, että teen maalin avopaikasta.”
Alakynnessä oleva peluri vastaisi: ”Ollaan pihalla koko nippu. Ollut vähän maha kipeä ja suurin puhti poissa. Vessan kautta uuteen nousuun.”
Hiihtäjä Ville Nousiainen nousi marraskuussa YouTube-tähdeksi. Nousiainen unohti kaikki urheilujournalismin säännöt ja lausui, mitä sylki suuhun toi – onneksi.
Sauvan sompa meni sököksi kesken kiivaimman voittotaistelun. Kaveri oli juuri saapunut räkä poskella maaliin, kun toimittaja paukahti kyselemään fiiliksiä.
Nousiaisen kommentti tuli suoraan sydämestä. Hän mainitsi somman lentäneen sinne minne aurinko ei paista. Kiroilu ei ollut se hienous, vaan se aitous.
Miksi urheilijat ja toimittajat eivät pane itseään likoon?
Nimetään kalenteriin rehellisyyden viikko. Jokainen urheilija ja valmentaja saa viikolla sanoa rehellisesti sen, mitä syvällä sisimmässään tuntee.
Kommentit näytetään aikuisten urheiluruudussa, kympin uutisten väsyneen loppukevennyksen jälkeen.
Toni Järveläinen
Harvinaisen totta.
Turha sitä Räikkösta on haukkua yksinkertaiseksi, kun kysymykset ovat yhtä ja samaa höttöä.Sitä paitsi vastaukset ovat hyviä – juuri siihen kysymykseen.
Hankalaahan se on toimittajalla kun jotain pitää kysyä, mutta ihan oikeasti se palkka tulee siitä että palvelee yleisöään, ja mielellään niin että lukijaa saa jotain. Ehkä oppii jotain uutta. Ehkä oppii lajista jotain uutta. Muuta kuin pettyä taas kerran.
Urheilulle lie ominaista se, että suurin osa kaikesta mielenkiintoisesta on koettu jo ennen koitosta/ottelua/kilpailua. Kyllä 100m:n voitto on valmisteltu harjoituskaudella, ei siinä sitten mitään taktiikkaa kai tarvita sen enempää, täysillä vaan. Ja jos ison kilpailun voittaa niin hyvältä tuntuu. Siinä se tuli, nyt uusia kysmyksiä keksimään!
Totta on myös tämä nähtävästi Ameriikasta lähtöisin oleva pepsodenthenkinen tyhjänpäiväisyyksien lateleminen.
Haluamme verta, hikeä ja kyyneleitä!
En ehkä halua lasteni kuulevan kiroilua, mutta kyllä tunteet saa näyttää.
Kommenttien lisääminen on estetty.