Tänään oli taas kouluaamu. Sen näkee aamulenkillä, kun pyöräilijät suihkivat vauhdilla ohi. Kävelevät koululaiset eivät ohittele. Lenkkarini etenevät vähän eri tahtiin kuin kouluun menevien kengät.
Vahvistui taas ajatus tunnollisista tytöistä myös liikenteessä. Ohitseni ajoi neljä alakouluikäistä tyttöä, ehkä neljäs- viidesluokkalaisia. Tytöt ohittivat minut jonossa kuin köyhän talon porsaat. Köyhän talon porsaita taisi kyllä oikeasti olla vain yksi. Uskoin tyttöjen levittäytyvän ohituksen jälkeen koko tien leveydelle, mutta ei. Silmäkantamaan asti he jatkoivat matkaa yhdessä, kauniissa jonossa ja kävelytien oikeaa reunaa.
Pian hurahti ohitseni viisi, suurin piirtein samanikäistä poikaa kovan pulinan kanssa. Pojat pyöräilivät kolmen ja kahden rivissä, kuin kurkiaura. Ohittamisen jälkeen levittäytyivät kaikki viisi rinnakkain. Kun saavuttivat tyttöjen jonon, joutuivat vähän kaventamaan etenemistään. Mutta sitten taas valtasivat koko kävelytien leveyden. Ahdastakin näytti välillä olevan, kun pyörä ei etene kuin juna.
Onko tämä osoitus siitä, että edelleen maailma on poikien ja miesten, kävelyteilläkin? Vai kertooko se siitä, että liikenneopetus menee paremmin tyttöjen päähän kuin poikien? Saman opetuksen ovat varmasti saaneet. Hymyilyttää.
Eira Haahdenniemi
Kirjoitettu: 10.4.2012