Mennyt talviurheilukausi ei tarjonnut meille suomalaisille suurta urheilun riemujuhlaa. Mäkihypyssä koettiin kaikkien aikojen pohjakosketus. Murtomaahiihdossa nuorten odotettu esiinmarssi jäi torsoksi ja kokeneet hiihtäjämme ottivat tuloksellista takapakkia. Tuota suruvirttä on saanut lukea joka lehdestä.
Resurssien puute ja valmennuksen taso ovat puhuttaneet lähes yhtä paljon. Syyllinen menestyksen puutteeseen on suorastaan pakko löytää.
Ajat kuitenkin muuttuvat. Sopii kysyä, ovatko vanhalle kansalle tärkeät murtomaahiihto ja mäkihyppy sellaisia lajeja, jotka todella sytyttävät nykynuorisosta uusia myllylöitä ja nykäsiä? Onko 50 kilometrin hiihto sellainen koitos, jota meidän ala-asteikäiset lapsemme pitävät kovimpana juttuna maailmassa?
Tohdin epäillä, että ei ole. Vaikka ensimmäisestä luokasta asti opetetaan lapset hiihtämään ja luistelemaan, niin ajat muuttuvat, ovat muuttuneet jo kauan sitten. Mikäli koulujen pihaan rakennettaisiin vierekkäin lumikouru, luistelukenttä ja hiihtorata, niin mitä lapset harrastaisivat, jos saisivat vapaasti valita?
Mikäli haluamme muutosta siihen, että jatkossa ei tarvitse synkistellä menestymättömyydellä, niin panostetaan niihin lajeihin, joissa meillä jo on lahjakkaita nuoria lähellä todellista läpimurtoa. Annetaan näille lajeille enemmän taloudellista tukea ja ruutuaikaa.
Kuka esimerkiksi tiesi, että Jouni Pellinen voitti maailman cupissa kaksi osakilpailua ja hätyyttelee ensi kaudella maailman cupin kokonaiskilpailun voittoa skicrossissa? Tai että Janne Korpi teki historiaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena yhden kauden aikana kolme maailman cupin kokonaiskilpailua lumilautailussa?
Me suomalaiset saimme samaan aikaan seurata kotimaan kanavilta hiihdon Suomen cupia ja mäkihypyn mahalaskuja.
Ajat muuttuvat, otetaan se muutos vastaan!
Toni Järveläinen
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 11.4. Kirjoittaja on kaarinalainen ammattivalmentaja.
Niin on.
Maailma muuttuu, mutta ihminen pitää kouristuksenomaisesti kiinni menneestä.
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Näin kuulemma presidentti Paasikivi sanoi.
Jos Tero Pitkämäki on joskus ollut hyvä, niin kyllä ihme tapahtuu, joten lähetään kisoihin vaikka kunto on kuralla.
Ja Litmasen pitää kyllä jatkaa maajoukkueessa yhtä kauan kun Kekkonen hallitsi.
Oletteko huomannet mitä Nokia oli ja mitä se on nyt.
Mitä Apple oli ja mitä se on nyt?
Esimerkkejä löytyy.
Ei kaikki lajit onnistu pitämään asemiaan.
Ei ehkä tarvitsekaan. Maailma muuttuu.
Kyllä terve krittisyys on poikaa ja ajatellakin saa.
Jos eksyn hieman aiheesta:Palloliiton hypetys, johon halpaan media lankeaa toistuvasti, saa ajattelemattoman ajattelemaan että futismaajoukkueemme on hyvä.
Satuin näkemään kaksi ottelua (San Marino ja Ruotsi), ja sehän on itse asiassa umpisurkea.
Syötöt eivät mene perille ja jos menevät, niin ei niitä haltuun oteta. Pelaajat eivät osaa. Joukkue on siis huono. Nyt se on sanottu.
Mutta, Ruotsi pärjää hyvin hiihdossa. Jotain on tehty oikein. Matkitaan niitä.
Kommenttien lisääminen on estetty.