Olin Piispanlähteen koulun tiedotustilaisuudessa (5.6.) mukana toimittajana sekä oman ammattitaidon vuoksi väistämättä myös viestinnän kouluttajana ja tutkijana. Meneillään oleva kiista edustaa tyyppiesimerkkiä viestinnällisistä teoista, joilla konfliktit roihahtavat liekkeihin.
Tiedotus väärässä järjestyksessä ja kiireellä. Tieto muutoksista tihkuu ulos esimerkiksi viranhakuna ennen kuin asianosaisille on tiedotettu harkitulla tavalla. Huhumyllyn ja tiedotusvälineiden mukaan tulon jälkeen ei enää ehditä vastata harkiten kysymysryöppyihin ja keskustelu karkaa käsistä.
Liian voimakkaat aseet liian varhaisessa vaiheessa. Kiista-asioiden hoitaminen jyrkillä tiedotteilla, lehdistön kautta tai vihjaamalla oikeustoimista saa konfliktit liekkeihin.
Huolimattomat argumentit, asiasta toiseen hyppivä ilmaisu, syyttävään sävyyn yhdistetty monitulkintainen kieli mm. koti- ja kouluyhdistyksen roolista. Vastapuoli tekee hyvästä syystä vääriä päätelmiä.
Viestintästrategiana hyökkäys. Erittäin rajuja ilmaisuja puolin ja toisin. Oma ilmaisu koetaan kuitenkin neutraalina ja reaktiivisena.
Viestintästrategiana linnoittautuminen. Vedotaan lautakunnan päätöksiin, lainsäädäntöön, viranhaltijan päätösvaltaan, lakimiehiin. Vaaditaan tutkimustuloksia, mielipidemittauksia, mustaa valkoiselle. Jankutetaan omaa kantaa. Epäaidot kysymykset, joiden vastauksia ei kuunnella.
Mittavan, monimutkaisen ilmiön henkilöiminen yhteen ihmiseen. Rakennemuutos käsitellään moittimalla yhden yksilön käytöstä.
Asioiden ajaminen asioina, huomioimatta vastapuolen tunteita.
Maria Kesti
Piispanlähteen tiedotustilaisuudesta kerrotaan 13.6. Kaarina-lehdessä. Kirjoittaja on lehden avustaja.
