Kun Kaarinan Sampo Pankki ryöstettiin helmikuussa, ei kulunut kuin puoli tuntia ja keskusta kuhisi poliiseja. Tunnin sisällä poliisi lähetti medialle tiedotteen. Kolmen tunnin kuluttua poliisi sai pankkiryöstäjän satimeen.
Perjantaina Kaarinan keskustassa raiskattiin nainen. Keskellä kirkasta päivää. Keskellä kaupunkia, vilkkaasti liikennöityjen kulkuväylien läheisyydessä. Poliisi sai tiedon tapahtuneesta iltapäivällä. Medialle poliisi ei kertonut tapahtumasta perjantaina. Ei lauantaina, eikä sunnuntaina. Maanantainakin oli hiljaista.
Kun Kaarina-lehti sai tiedon raiskauksesta maanantaina ja soitti poliisille, suostui Kaarinan poliisi ainoastaan vahvistamaan tiedon, koska tapauksen tutkinta oli siirretty Turkuun.
Tutkinnanjohtaja ei ollut tietoinen tapauksesta. Löytääkseen rikosilmoituksen, joutui tutkinnanjohtaja ottamaan aikalisän ja soittamaan myöhemmin takaisin.
Se ei ole tavatonta, että tutkinnanjohtaja ei osaa suoralta kädeltä sanoa, mitkä kaikki tapaukset on hänen hoidettavakseen laitettu. Tavatonta ei ole sekään, että poliisi joutuu pläräämään useamman mapin ennen kuin löytää tietyn tapauksen. Järkyttävää on se, että raiskaus hukkuu murtojen ja rötösten alle.
Mikä on tärkeää? Onko pienen rahasumman mukaansa saaneen ryöstäjän kiinni saaminen tärkeämpää kuin raiskaajien jäljittäminen? Valitettavasti nyt näyttää siltä, että rahan anastaminen on isompi erhe kuin naiseen kajoaminen.
Miksi poliisi ei kertonut tapauksesta? Nyt raiskaajat ovat saaneet etumatkaa monta päivää. Ja olisihan se ollut vähintäänkin kohtuullista varoittaa muita naisia, että liikkeellä on todella röyhkeitä raiskaajia.
Teija Uurinmäki
teija.uurinmaki@kaarina-lehti.fi
02-588 8614
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 6.6.
