Lähtölaskenta vaaleihin on alkanut. Se on koitunut hepojokelaisten onneksi.
Hepojoelle suunnitellusta maankaatopaikasta on kehkeytynyt melkoinen meteli. Vastustajia löytyy sekä nykyisistä valtuutetuista että vasta päättäjiksi mielivistä.
Kummallista on, että valtuutetut ovat jo kertaalleen antaneet hyväksyntänsä Hepojoen maankaatopaikalle. Surkuhupaisaa on, että joiltakin valtuutetuilta on puheidensa mukaan lipsahtanut kokonaan silmien ohi investointisuunnitelmassa ollut 200 000 euron satsaus. Maankaatopaikan sijaintikin oli jäänyt epäselväksi, vaikka Hepojoki mainitaan suunnitelmassa.
Maankaatopaikka on mehukas vaaliteema. Jokaisen kuntalaisen on helppo kuvitella, miten maan kuskaaminen ja louhinta vaikuttavat asukkaiden elämään. On helppo myös luoda mielikuva, että hankkeessa ovat vastakkain pieni ihminen ja pelkkiä kustannuksia ajatteleva kaupunki.
Ja vaikka suu kävisi kuinka ja ehdokas hyppisi tasajalkaa, voi hän myöhemmin hyväksyä hankkeen vähin äänin. Nimen kirjoittaminen aloitteeseen, aloitteen rustaaminen ja palopuheiden pitäminen ovat vaarattomia vaikuttamiskeinoja. Kädet eivät ole sidotut, ennen kuin nuija kolahtaa päätöksen merkiksi.
Puhtaalta vaaliteemalta maankaatopaikka kalskahtaa ainakin silloin, jos ehdokkaan puhe on täysin yksisilmäistä. On selvää, että maankaatopaikka vaikuttaisi hepojokelaisten arkeen. Mutta maankaatopaikka voisi myös tuoda säästöjä esimerkiksi talonrakentajille ja yrittäjille.
Teija Uurinmäki
teija.uurinmaki@kaarina-lehti.fi
02-588 8614
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 29.8.