Maanantaina juttukeikalla odotti surullinen näky. Hovirinnan rannassa järjestettyjen Sikajuhlien varjojuhlia oli ilmeisesti vietetty koulujen pihoilla ympäri Kaarinaa. Viikonlopun saldona oli kolme rikottua ikkunaa, yksi tuhottu roskis ja useita kaatopaikkaa muistuttavia pihoja.
Koulujen kiinteistönhoitajat ovat lopen uupuneita siivoamaan nuorison sikailun jälkiä. He poimivat aamuisin pihamaalta tupakantumppeja sillä aikaa, kun teinit vääntäytyvät raskaan viikonlopun jälkeen oppitunnille. Nyt kaupunki on palkkaamassa vartiointifirmaa, kun nuoria ei saada muuten aisoihin (s.3).
Vain pieni osa nuorisosta tuhoaa yhteistä omaisuutta, mutta kymmenet nuoret osallistuvat pahantekoon vaikenemalla. He antavat hyväksyntänsä ilkivallalle katsomalla touhua hiljaa vierestä. Kun roskista riuhdotaan irti seinästä, ei tulla ajatelleeksi, että tästähän kärsii koko kaupunki. Rahat ovat pois yhteisestä hyvästä: niillä voisi hankkia uusia elementtejä skeittiparkkiin tai palkata vanhainkotiin uuden käsiparin isoäitiä hoitamaan. Samaan aikaan kun päättäjät etsivät otsa kurtussa kaupungin taloudesta uusia säästökohteita, pieni joukko sotkee ja tuhoaa huvikseen.
Toisaalta nuorten vaikenemisen ymmärtää. Ilkivallan tekijät ovat monesti koulun kingejä. Väliin menemällä tai kielimällä kerjää itselleen vain vaikeuksia. Ainakin voi joutua eristetyksi porukasta. Se on kallis hinta yhdestä ikkunasta.
Heinimaija Hirvonen
heinimaija.hirvonen@kaarina-lehti.fi
p. 02-588 8617
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 5.9.