Nuoruudessani löytyi työtä niillekin nuorille, jotka eivät olleet kiinnostuneita teoriaopinnoista. 90-luvun lama ja elinkeinorakenteen muutos vähensivät tehdastöitä ja lama jäi päälle. Toisaalta asenteet ovat muuttuneet, kaikki työ ei ole nuorten mielestä arvokasta. Liika valikoiminen voi johtaa syrjäytymiseen, vaikka toki syrjäytymiseen on lukematon määrä muitakin syitä.
Syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Viime vuonna työttömiä nuoria oli lähes 50 000.
Syrjäytyneet nuoret eivät jatka opiskelua, eivätkä tee työtä. Kiinnostus heihin on herännyt eläköitymisen, työvoimapulan ja kansantalouden kestävyysvajeen vuoksi.
Tutkimuksilla on kartoitettu, onko kysymys valitusta olotilasta vai syrjäytymisestä ja on kallistuttu syrjäytymisen suuntaan.
Näiltä nuorilta puuttuu vuorokausirytmi ja arjen taitoja, ja sosiaaliset kyvyt ovat heikot. Usein heiltä puuttuu kodin tuki ja työssäkäyvien aikuisten malli. Nämä nuoret pitäisi saada kiinni jo yläasteella. Tutkimukset osoittavat, että toiminnallisesti suuntautuneet nuoret eivät sopeudu teoreettiseen opetukseen. Heille pitäisi tarjota jo peruskoulussa mahdollisuus tutustua käytännön ammatteihin.
Yrityksiä on haastettu palkkaamaan nuoria kesätöihin tai oppisopimussuhteiseen. Useat yritykset ovatkin ottaneet kansalaisvastuuta. On toivottava, että alkanutta yhteistyötä ei pilata sillä, että vaaditaan kisällille mestarin palkka. Se on lyhytnäköistä politiikkaa.
Annikki Alho,
psykologi, perheterapeutti, sosiaalineuvos
Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 19.9.
