Kenelle ääneni antaisin? Siinäpä vasta pulma.
Kuntavaaliehdokkaiden ajatuksien selvittäminen käy salapoliisityöstä. Monesta kaarinalaisesta ehdokkaasta löytää hakemallakin vain kuvan ja kolmen rivin esittelyn puolueen verkkosivulla. Jollei tunne ehdokkaita henkilökohtaisesti, ei pelkkä nimi puolueen ehdokaslistalla paljon lämmitä.
Paras paikka onkia tietoa ehdokkaista on vaalikone ja paikallislehti. Näyttää siltä, että vaalityö on jätetty pitkälti median tehtäväksi.
On turha ihmetellä kehnoa äänestysprosenttia, jos ehdokkaista ei löydä tietoa edes opaskoiran ja hakkerin avustuksella. Äänestysprosentilla mitattuna kansalaisia on perinteisesti kiinnostanut eniten presidentin valinta ja toiseksi eniten eduskuntavaalit. Kuntavaalit jäävät hännän huipulle, vaikka juuri näissä vaaleissa valitaan ne päättäjät, jotka vaikuttavat päätöksillään eniten arkeemme. He päättävät, kuinka monta oppilasta on yhdellä luokalla, maksetaanko kotona lapsensa hoitavalle vanhemmalle kuntalisää, missä vanhukset hoidetaan ja mitä teitä korjataan.
Herätkää ehdokkaat. Lähtekää tapamaan ihmisiä sinne, missä he liikkuvat, kirjoittakaa lehtien mielipidepalstoille ja omille verkkosivuille tai naamakirjaan, vastatkaa vaalikoneen kysymyksiin. Vaikuttajan paikkoja on jaossa niin monta, että jokainen aktiivinen ehdokas saa mahdollisuuden.
Vai pitäisikö hiljaisuus tulkita niin, ettei kotona lymyileviä ehdokkaita oikeasti kiinnosta koko touhu?
Teija Uurinmäki
02-588 8614
PS. Juuri kun olin pistänyt pisteen tälle kirjoitukselle, käveli toimitukseen esimerkillisellä antaumuksella vaalityöhön panostava karvainen ystävä. Isäntänsä numeroa selässään kantanut Kake-koira oli tiistaina vaalityövuorossa Katariinan edessä.
Kuntavaaliehdokkaiden ajatuksien selvittäminen käy salapoliisityöstä.
Kirjoitus on julkaistu 10.10. Kaarina-lehdessä.