Antti Rantanen kirjoitti Turkulaisen lukijalta palstalla, juuri niin miten ei missään nimessä tulisi kirjoitella. Ilmeisesti tietämättömyyttään, ei tahallaan.
Puhuttiin kehyskunnista keskuskaupungin verenimijöinä. Väitettiin kehyskuntien näin tulevan myötämielisiksi kuntaliitoksille Turun seudulla. Näillä jutuilla on seudulla saatu yhteistyö niin lukkoon kuin olla saattaa. Saman tyyppistä tekstiä on tullut aikaisemmin Turun vallassa olevien poliitikkojen mielipiteenä.
Kehyskunnat mukamas kuppaavat verorahat Turun kassasta. Verotus on monimutkaista ja perustuu tasausjärjestelmiin, valtion osuuksiin, vähennyksiin. Turku on valtion osuuksien suursaaja, kehyskunnat jäävät tappiolle. Peruspalvelut kuitenkin kustannetaan kunnassa, jossa henkilö asuu.
Työpaikat tuovat verotuloja ja yleistä toimeliaisuutta. Kuntaliitoksia ajetaan pienempien kuntien auttamiseksi, ei suurien tulojen kasvattamiseksi.
Suuri kaupunki, suuri byrokratia on totta ja sitä ei varmasti tässä taloustilanteessa halua kukaan lisää. Kaupunkien välinen kilpailu on avainsana, sillä saadaan vipinää rattaisiin. Se on ollut seudun voimavara, pitänyt tonttimaan hintaa kohtuullisena, palvelut lähellä. Seutu on kehittynyt ja rakennettu, veroäyri pysynyt kohtuullisena.
Kehyskunnat ovat pumpanneet verta Turkuun. Seudulla on vannottu yhteistyön puolesta, on perustettu lukuisia seudullisia yhtiöitä. Keskittämismalli nostaa hintoja jatkuvasti:
Ei saatu halpaa kaukolämpöä, ei vettä, eikä puhdistusta. Seudullisen joukkoliikenteen hinta kallistuu kehyskunnille ja sopimuksin päätösvalta sidottu Turulle, demokratiasta ei voida enää puhua.
Matti Alander (kesk)
keskiryhmien
valtuustoryhmän pj
