Itsekeskeinen äiti?

Nykyäiti osaa pitää tiikeriemon lailla kiinni paitsi lapsensa myös omista oikeuksistaan.

Kun kaarinalaisvanhemmille selvisi kesäkuussa, että Kaarina-lisää saatetaan leikata, alkoi taistelu. Vanhemmat, äidit etujoukoissa, ovat perustelleet lisän tarvetta keräämällä adressin, kirjoittamalla blogeja ja järjestämällä mielenosoituksen.

Nyt on väläytetty, että lakia muutettaisiin niin, että kotona olevat vanhemmat saisivat viedä lapsensa hoitoon vain puoleksi päiväksi (s. 3). Jo gallupkysymys sai kipinät lentämään.

Minun äidilläni on tapana sanoa, että ei hän lapsia muiden hoidettavaksi tehnyt. Ja niin hän hoitikin minua ja veljeäni – ei olisi viitsinyt päiväksi päiväkotiin päästää, vaikka sinne halusin.

Äitini on uhrautujasukupolvea. Millaisia ovat uhrautujasukupolven lapset? Itsekeskeisiä?

Ehkä. Äidin oikeudet ovat samalla viivalla lapsen oikeuksien kanssa.

Mutta on maailmakin muuttunut.

Meidän lapsuudessamme maailma oli viaton ja elämä yksinkertaisempaa. Naiselle riitti, että hän hoiti lapsensa ja kodin. Ei äitien odotettu luovan uraa, tavallinen työ riitti. Ei odotettu, että naisen näyttävän 20-vuotiaalta ikuisesti, pyöreä nainen oli kaunis.

Perjantaina Katri Helena kertoi Vain elämää -ohjelmassa, kuinka hän nuorena vilpittömästi uskoi, että töitä tekemällä maailmaan saadaan rauha. Ei usko enää. Eivätkä usko äiditkään.
Kuulostaa harkitsemattomalta kajota lapsiperheiden etuihin aikana, jolloin maailma on kaaosta ja elämänhallinta on korkeamman tason tiedettä. Siitä kielivät myös vanhempien tunteelliset reaktiot.

Teija Uurinmäki
02-588 8614

Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 21.11.