Mitä hyvää olet tehnyt tällä viikolla?
– Olen yrittänyt parhaani, vaikka aina ei olisi ollut pakko, ja leivoin äidille suklaakakun töihin vietäväksi. Sain jonkun nauramaan ja siten pidensin hänen elämäänsä tai ainakin vahvistin vatsalihaksia. Armahdin kipeää jalkaani zumbassa – tein hyvää itselleni. Se taitaa olla yleisempää kuin hyvän tekeminen muille, pitäisikö asialle tehdä jotain?
Mikä on parasta Kaarinassa?
– Sijainti lähellä Turkua ja samalla myös luontoa. Pääsen sekä pyöräilemään maaseutumaisemaan että nopeasti shoppailemaan. En ole ikinä käsittänyt, miten joku voi asua kaukana suuremmasta kaupungista, mutta vihaisin myös asumista kaupungin keskustassa. Maaseudun huono puoli taas on katuvalottomuus ja autius, se on masentavaa ja pelottavaa talvella. Ja kesällä ne ötökät! Myös Kaarinan sijainti lähellä merta ja saaristoa on plussa, en pidä järvistä uimapaikkoina. Ja tietysti historia, olisi kauheaa asua paikassa, jolla ei ole kunnon historiaa.
Mille nauroit viimeksi?
– En muista, varmaan jollekin äitini jutulle. Tai sille, että synkähkösti pukeutuvalta kaveriltani oli kysytty, onko hän ”goottilainen”. Nauroimme ihan älyttömästi. Ihailen kyllä kovasti keskiaikaista kirkkorakennustyyliä, mutta kaveriksi siitä ei ole, eikä kaveristani kirkoksi, vaikka hän pitkä onkin. Eikä keskiajan ah niin muodikas S-asentokaan sopisi hänelle.
Mikä on paras tuoksu?
– Apua, en tiedä. Kypsyvän suklaakakun tuoksu, Daisy-hajuveteni tuoksu, hyvän ruoan tuoksu, sitruunan tuoksu, sateen tuoksu, ruohon tuoksu? Tuoksu-sana alkaa muuten näyttää harvinaisen typerältä. Kahvin tuoksu ulkona on myös hyvä, vaikken juo kahvia. Mutta vain ulkona. Ja monet mausteet; vanilja, neilikka, kardemumma sekä sipulijauhe, koska se tuoksuu sipulilta muttei itketä.
Milloin valehtelit viimeksi?
– Ei aavistusta. En valehtele oikeastaan ikinä. Mutta se ei johdu siitä, että olisin täydellisen hyvä ihminen, vaan siitä, etten osaa enkä edes tunne tarvetta valehdella, en silloinkaan kun ehkä pitäisi. Olen totuuden torvi.
Jos olisit fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
– Pienempänä olisin halunnut olla joku taikavoimia omaava tai merenneito, mutta nyt en tiedä. Voisin olla jonkin kaukaisen valtakunnan hyvä ja rikas kuningatar jollain kummallisella vuosisadalla, jolla käyttäydytään ja pukeudutaan ihanasti, mutta naisilla on kaikki oikeudet ja lääketiede on lähes nykytasolla. Tai voisin olla aikamatkustaja, joka elelisi vuorotellen menneisyydessä ja nykyajassa. Katsastaisin kaikki aikakaudet! Tai sitten olisin Kamala luonto -sarjakuvan ilves, kakkahuumori puree.
Mitä jääkaapistasi löytyy aina?
– Lähes kaikkea, koska jääkaappimme ei ole koskaan tyhjä. Se ei kyllä ole minun ansiotani vaan äidin, mutta uskon, että kun minulla on ikioma jääkaappi, sekin on aina hyvin varusteltu. On ärsyttävää mennä jääkaapille suunnitellen ottavansa jotain hyvää ja huomata, että se onkin loppu! Ja tyhjä jääkaappi on niin murheellisen näköinen.
Mikä on lempivärisi ja missä? Kuten ”punainen kuin…”
– Ehkä vihreä kuin alkukesän ruoho. Se ei ole Suomessa kovin pitkäkestoinen väri, ja siksi se on sitäkin ilahduttavampi. Tai sininen kuin keväinen taivas. Rakastan sinistä, mutta talvella ja kesällä taivas on liian vaalea ja syksyllä yleensä harmaa.
Mitä kysyisit seuraavalta henkilöltä?
– Jos sinun pitäisi syödä loppuelämäsi samaa ruokaa, mikä se olisi?