Kaarinan kaupunki on joutunut rustaamaan vastauksen jos toisenkin kaavavalituksiin.
Maa on seisonut tyhjän panttina, virkamiehet ovat kuluttaneet työaikaa selitysten kirjoittamiseen, kaupunkilaiset uhranneet aikaa valittamiseen ja pitäneet pahaa mieltä yllä pahimmillaan vuosia. Ja kaikki tämä turhan takia – vain pienen pieni osa valituksista menee oikeudessa läpi. Kaupungin tahto toteutuu melkein poikkeuksetta.
Valitussuman torjuminen onnistuu vain, jos molemmat osapuolet tulevat puolitiehen vastaan. Asukkaiden on hyväksyttävä, että kotiseutu muuttuu. Virkamiesten ja poliitikkojen on oltava valmiita joustamaan.
Eräässä sisämaan lilliputtikunnassa kaavavalitukset torjuttiin suorasukaisin keinoin, eikä kunnasta liiemmin oikeuslaitosta hätyytelty.
Kunnanjohtaja oli sijoittanut ilmoitustaulun huoneensa ulkopuolelle. Jos odotettavaa oli, että joku tottelematon kuntalainen on valitushaluinen, piti hän huoneensa ovea auki. Kun kuka tahansa pysähtyi ilmoitustaulua tutkimaan, noukki kyläpäällikkö kuntalaisen huoneeseensa. Suljettujen ovien takana valitukset kääntyivät saataviksi.
Lilliputtikunnan johtajan tavat eivät kestä päivänvaloa, mutta viisauden siemen hänen huoneessaan iti. Suurin osa valittajista järkyttyy siitä, että oman kodin ympäristö muuttuu. Pahin järkytys yleensä laantuu, kun virkamies tai poliitikko kuuntelee. Ei yhden ihmisen edun takia voi kaupungin kehitystä pysäyttää, mutta ehkä pieniä myönnytyksiä voisi tehdä.
Teija Uurinmäki
02-588 8614
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 28.11.