”Sua kohti Herrani…”

0

Olin pyhäinpäivän iltana alakerran ystäväni kanssa Kaarinan kirkossa hartaustilaisuudessa, jossa sytytettiin kynttilä vuoden aikana poisnukkuneille. Ystäväni aviopuoliso menehtyi tammikuun alussa.
Olimme paikalla hyvissä ajoin ja saimme valita istumapaikan. Kirkkosali täyttyi melkein viimeistä sijaansa myöten. Tilaisuus alkoi tasan viideltä.

Naispappi puhui aluksi surusta ja sen eri muodoista. Suruun kuuluu niin vihamielisyyttä kuin iloakin. Välillä laulettiin virsiä ja sitten kuunneltiin päivän sana raamatusta kahden eri lukijan esittämänä. Raamatun sanojen jälkeen kanttori soitti kepeänsurullisen sävellyksen. Mielestäni se on Vivaldin Largo. Lähiomaiseni tietävät, että se on yksi kappale, jonka haluan omissa hautajaisissani soitettavan.

Varsinainen pääasia oli kuulla vuoden aikana poisnukkuneiden nimet. Alttarin eteen pöydälle oli asetettu 25 kynttilää. Pappi kertoi, että hän lukee jokaista kynttilää kohti viisi nimeä ja sitten kynttilä sytytetään. Kuoro lauloi joka neljännen sytytetyn kynttilän jälkeen. Viimeinen kynttilä sytytettiin kaikille, joita illan aikana oli ajateltu.

Ystäväni aviopuolison nimen lisäksi oli kolme muutakin tuttua. Kaarinan seurakunnassa on nopean laskutoimituksen mukaan vuoden aikana ajasta ikuisuuteen siirtyneitä 120 henkeä. Viimeisen kynttilän sytyttämisen jälkeen kanttori säesti viululla kuoron laulamaa Sua kohti Herrani. Tunnelma oli uskomattoman upea.

Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Maa on niin kaunis -virteen. Laulu viritti meidät joulutunnelmaan. Sydämessä oli lämmin tunne, kun poistuimme pimeään iltaan kotia kohti.

Eira Haahdenniemi