Ukkokulta ja kaulin

0

Keittiöstä kuuluu iloista rallattelua ja tuhinaa. Ukkokulta siellä heiluu kaulimen kanssa piparkakkutaikinan kimpussa.

Ensimmäisen yhteisen itsenäisyyspäivämme aattona keksin, että leivotaanpa itsenäisyyspäivänä joulupiparkakut valmiiksi joulua varten. Ajatus sai kannatusta. Niinpä tein tupla-annoksen taikinaa, koska ajattelin ilahduttaa vanhempiani leipomuksillamme. Taikina tekeentyi yön yli jääkaapissa.

Aamun valjettua olo oli kuin osuuskaupan hoitajalla. Olin huonovointinen ja oikealla kylkikaaren alla oli sykkivä kipu. Vessassakin piti juosta, eikä aamupalan nauttimisesta tullut mitään. Onnettomana tuskailin vuoteessa lojuen piparkakkutaikinan kohtaloa. Silloin ukkokulta väläytti: ” Minähän voin kaulia taikinan. Annatko luvan?” Itku meinasi tulla, mutta nyökyttelin suuri epäilys sisimmässäni, ettei siitä tule muuta kuin pannukakkua.

Ukkokulta kävi näyttämässä makuuhuoneen puolella pientä koelevyä. Lähinnä paksuutta hän pyysi arvioimaan. Siunasin näytteen. Pian olohuoneessa kaikui Sibeliuksen musiikki ja keittiöstä mukana laulaminen. Kipuni hellitti vähän ja niinpä vaivuin uneen.

Heräsin siihen, kun ovelta kuului iloisesti: ” Nyt kaikki on kaulittu ja porsaat odottavat paistajaa. Jaksatko sen tehdä?” Vatsakipu oli hellittänyt sen verran, että uunin lämpenemisen jälkeen jaksoin huolehtia paistamisesta. ”Paavo Porsanger” alias Ukkokulta oli tehnyt loistavia porsaita vähän yli kaksisataa kappaletta. Lupasin koristella porsaat jonkun päivän kuluttua. Kaikki ihastelivat kauniita ja hyvämuotoisia ”Porsangerin porsaita”. Kunnioitus kohosi uusiin lukemiin, kun kuulivat, että ukkokulta on ollut asialla.

Tänään on 39. yhteinen itsenäisyyspäivämme. Eilen tein taikinan ja parhaillaan soi Sibelius levysoittimessa ja ukkokulta häärii kaulimensa kanssa taikinan kimpussa. Olen levynkääntäjä ja sitten myöhemmin paistaja ja koristelija. On muuten ihana perinne: ukkokulta ja kaulin!

Eira Haahdenniemi

P.S. Vatsakipu diagnosoitiin myöhemmin syksyllä sappivaivaksi. Kivi on edelleen sisälläni ja olen sille kiitollinen, ainakin vähän.