Ilman erämaan halkaisevaa jokea olisi asettautuminen tälle alueelle ollut mahdotonta. Niili on Egyptin korkean muinaisen kulttuurin kasvun alkupiste. Ilman Niiliä olisi tämä maa vain Saharan autiomaata.
Kalenteri rakentui Niilin veden korkeuden mukaan kolmeen vuodenaikaan. Tulvavesi alkoi nousta, kun Sirius-tähti nousi taivaalle kesäpäivänseisauksen aikaan vuodenkierron pyörittäessä sen myöhemmin elokuulle. Siitä alkoi uusi vuosi.
Liian korkealla tulvalla oli harminsa, koska savitalot pyyhkiytyivät pois ja kodit katosivat. Liian matala tulva tuotti pienen sadon, koska maa ei kostunut riittävän laajasti. Elämä kesti yhden huonon satovuoden, mutta monta huonoa vuotta toi maahan hätää ja kurjuutta.
Kun maa peittyi veteen, maanviljelijät rakensivat julkisia rakennuksia ja heidän perheidensä elanto oli näin turvattu.
Lokakuussa tulva alkoi laantua ja alkoi ahkera istuttamisen ja viljelysten hoitamisen aika, tulvan jättäessä jälkeensä hedelmällisen lietteen maan pintaan. Työntäyteisin aika oli sadonkorjuun aika, joka oli viljan korjuuta, sen kuljettamista varastoihin sekä kaikenlaisten ruokakasvien viljelysten kokoamista.
Tulvat jatkuivat vuosittain 1900-luvun alkuun, jolloin britit patosivat Niilin kasteluveden säätelemiseksi. Uuden padon tarve tuli ilmeiseksi. 1960-luvulla silloisen Neuvostoliiton tukemana Nasser rakennutti uuden suurpadon, jonka taakse jäi iso tekojärvi, Nasserjärvi krokotiileineen.
Näin ihminen puuttui luonnon kulkuun. Seurauksena on mitä ilmeisemmin nykyisin se, että rantamailla pohjavesi nousee rakennuksille ja temppeleidenkin perustuksille vahingollisesti. Tässä me suomalaisetkin ilmeisesti voimme auttaa osaamisellamme.
Annukka Kotka
Kirjoittaja on Kaarinassa asuva eläkeläinen, joka talvehtii
Egyptissä.