Eilen aamulla lenkilläni havahduin pienen koivikon kohdalla erikoisiin linnunääniin. Oli pakko pysähtyä ja ruveta tutkailemaan, mistä linnuista oli kyse. Kuului keskustelua: “Tso-tso.” Hetken päästä polun toiselta puolelta tiukka vastaus: “Tso-tso.”
Silmiini osui nuoren koivun puolivälissä istuva talitiainen, jonka nokasta ensimmäinen ääni tuli. Taas kuului: “Tso-tso.” Näin, että ääntelijä oli juuri talitiainen. Pian näin vastapäätä toisen talitiaisen, joka vastasi samalla tavalla. Hymähdellen jatkoin matkaani.
Tänä aamuna aivan samassa paikassa eilinen toistui. Lintujen istumaoksatkin olivat melkein samat. Eilinen keskustelu lienee jäänyt kesken, sillä taas “tso-tsoteltiin”. Ei tietoakaan normaalista talitiaisen ääntelystä. Hetken aikaa tänäänkin kuuntelin rupattelua. Hyvin oli yksitoikkoista. Äänenkorkeus taisi olla yksiviivaista eetä. Minulla ei ole absoluuttista korvaa eli tämä on arvaus.
Jatkaessa lenkkiäni mietiskelin erikoista talitiaisten ääntelyä. Mahtaako kyseessä olla kaksi viime kesän poikasta, jotka ovat nyt äänenmurroksessa ja vasta opiskelemassa oikeata talitiaisen laulua? Vai onko kyseessä kaksi puhevikaista, jotka ovat löytäneet toisensa ja ymmärtävät toisiaan? Mietin sitäkin, että millaiset markkinat on näillä kaveruksilla kevään kosiomarkkinoilla. Löytyykö ymmärtäväisiä puolisoita pesänrakennuspuuhiin? Pitänee kääntyä lintumies, Rauli Karasen puoleen asian selviämiseksi.
Eira Haahdenniemi
