Rantala pistäisi Lepakkotalon nurin

2

Akatemiatutkija ja Kaarinan luonnonsuojelujärjestön jäsenen Markus Rantalan mukaan luonnonsuojelu on joutunut Kaarinassa ikävään valoon, esimerkiksi lepakkotalon suojelemisen takia. Rantalan mielestä myös harmittavan turhaan. Hänen mielestään uhanalaisten eläinten suojelussa pitäisi keskittyä lajinsuojeluun, yksilönsuojelun sijaan.
– Voitaisiin mieluummin tehdä niin, että tuhottaisiin lepakkotalo, rakennettaisiin siihen suunniteltu asuinalue ja säästyvät rahat käytettäisiin pohjanlepakon suojelemiseen jossain muualla lajin esiintymisalueella.

Rantalan mielestä suurten rahasummien tuhlaaminen muutaman yksilön takia on turhaa, kun samalla summalla voitaisiin suojella myös koko lajin kannalta merkittävän suurta aluetta. Näin kävi esimerkiksi Turku-Helsinki -moottoritien rakentamisen kanssa, kun tielle rakennettiin kalliit tunnelit muutaman liito-oravan takia.
Suojelualueen tulisi olla alue, jossa laji viihtyy ja moninkertainen tuhottuun alueeseen verrattuna.
– Näin säästyisi paljon rahaa, ja luonnonsuojelu ei joutuisi kerta toisensa jälkeen ikävään valoon.
Rantala tietää, että vastaavanlainen käytäntö on maailmalla käytössä, mutta Suomen lainsäädäntö ei sitä salli.

 

Aiheesta lisää Kaarina-lehdessä keskiviikkona 19.6.

newest oldest
Notify of
Jukka

Kyllähän tämä lepakkotalo on mielenkiintoinen tapaus. Jotenkin tuntuu siltä, että käsitykset hämärtyvät ja asiasta tehdään suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on. Jos linnulla on pesä puussa ja puu kaatuu myrskyssä, kuoleeko lintu tähän vai etsiikö se uuden paikan uudelle pesälle? Samaa ajatusta voisi käyttää lepakkojen kanssa. Onko talo ainoa paikka jossa lepakot voivat asua? Missä lepakot asuivat ennen muuttoaan taloon? Turun seudulla on paljon lepakkotutkijoita ja he varmasti osaisivat järjestää lepakoille uuden paikan.

Kirsti Palmu

Lepakkojen suojelussa voitaisiin käyttää Viron mallia yhdistettynä Rantalan ajatuksiin. Talon voi purkaa, mutta sen tilalle rakennetaan johonkin muualle lepakoille sopiva talvehtimispaikka.
Muualla maailmassa on tällaista korvaus -ajattelua sovellettu myös hulevesien suhteen. Kun rakennetaan uusi asuinalue, niin lasketaan samalla, paljonko se lisää hulevesien määrää. Rakennuttaja on velvollinen tekemään lähistölle ns. korvauskosteikon, joka puolestaan pidättää vastaavan hulevesimäärän. Näin luonnon tasapaino säilyy, ja päästään silti rakentamaan.