Suomalaiset ovat henkeen ja vereen autourheilukansa. Seuraamme autourheilua väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa. Mitä hyötyä tästä on normaalissa tieliikenteessä? Ei yhtikäs mitään.
Suomalainen on ratin takana keskimäärin täydellinen sekopää. Kevyen liikenteen kulkija on tässä maassa jatkuvassa hengenvaarassa. Meillä on kolme epäkohtaa, johon autokoulujen ja virkavallan tulisi puuttua välittömästi.
Ensimmäinen niistä on maantie. Jos ajat maantietä Turusta Tampereelle, niin voit olla täysin varma, että viimeistään moottoritien jälkeen edessäsi on jono. Tässä jonossa ajavat kaikki toistensa takapuskurissa kiinni alinopeutta. Kun sinä ohitat ensimmäisen auton, et todennäköisesti enää mahdu takaisin omalle kaistallesi. Jos palaat kaistallesi puoliväkisin, takana vilautellaan valoja ja soitellaan radioasemille, jossa kehotetaan ohittelijoita rauhoittumaan. Virkavallan pitäisi sakottaa perässä roikkuvia autoilijoita. He sen vaaratilanteen aiheuttavat, eivät ohittelijat.
Toinen iso epäkohta on siinä, että pyöräilijä ja jalankulkija ovat hidasteita, jotka väistävät. Näin ajattelee useampi seppä ratin takana. Virkavallan pitää pyrkiä siihen, että jos jalankulkija on astumassa tielle ja autot eivät heitä päästä turvallisesti tien yli, siitä kirjoitetaan tuntuva sakko. Jos pyöräilijää ei ohiteta reippaasti turvaväliä jättäen, tulee penaltia taas.
Kolmas epäkohta on se, mihin virkavalta puuttuu ja jättää puuttumatta. Edellä kuvaamani tilanteet ovat hengenvaarallisia. Suomessa keskitytään siihen, että kukaan ei aja moottoritiellä 130 kilometriä tunnissa. Sitä pidetään liian vaarallisena.
Uskallan väittää, että ajamalla koko lopun elämääsi moottoritiellä 140 km/h, et aiheuta samanlaista vaaratilannetta koskaan, mitä nuo perässä roikkuvat sekä kevyestä liikenteestä piittaamattomat autoilijat aiheuttavat. Miettikääpä sitä.
Toni Järveläinen
Kirjoittaja on kaarinalainen
ammattivalmentaja.
