Terveisiä vauvakuplasta! Etukäteen pelkäsin, etten vauvan syntymän jälkeen pysty käymään tarkkanäköistä keskustelua päivän polttavista puheenaiheista. Totuus on, etten pysty väsyneillä aivoillani käymään yhtään minkäänlaista keskustelua.
Toissapäivänä kaupassa huomasin ihmisten tuijottavan takapuoltani. Ensin olin imarreltu ja ajattelin, että tältä tuntuu palata raskautta edeltäviin mittoihin. Kotona huomasin, että se olikin hupparin alta pepun päälle tursuava kaulaliina, jota he tuijottivat.
Lohduttaudun sillä, että sukupolvien välistä kehitystä on tapahtunut. Kun minä olin vauva, äitini otti minut mukaan shoppailemaan. Kotimatkalla tuli tunne, että jotakin tärkeää oli unohtunut: nimittäin minä nukkumaan vaunuihin tavaratalon eteen.
Alakulo iskee iltaisin, kun tajuaa, että yhteiskunta on pyörinyt taas yhden päivän sillä välin, kun itse olen hoidellut maitobaarin virkaa. “Mitä muuta tärkeämpää tekemistä sinulla sitten olisi?” minulta kysyttiin.
Tällä hetkellä luultavasti metsästäisin kunnallispolitiikkojen perusteita Kaarinan jättäytymisestä ulos Turun kaupunkiseudun kuntajakoselvityksestä. Se on mielekästä ja äärimmäisen kiinnostavaa työtä, mutta tarkemmin ajatellen ehkä sitä voi yhden vuoden tehdä muutakin.
Sanotaan, että lapsi on syntyessään tabula rasa – tyhjä taulu. Se, miten kohtelen häntä nyt, piirtyy hänen persoonaansa. Siinä mielessä meneillään on elämäni tärkein toimeksianto.
Pakko silti tunnustaa, etten tällä hetkellä haaveile ensi hymystä, en ensimmäisistä sanoista tai askeleista. Minä haaveilen siitä, että tyttö on 18, kirjoittaa seitsemän ällää ja hankkii puolison, jonka suvulla on kesähuvila Ruissalossa.
Heinimaija Hirvonen
Kirjoittaja on äitiyslomalla oleva Kaarina-lehden toimittaja, joka myöntyi ostamaan ensimmäistä kertaa elämässään talouspaperia vauvan synnyttyä.
Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 2.10.