Paraistentien läheisyydessä seisova, lepakkotaloksi nimitetty, rintamamiestalo on ollut parrasvaloissa jo vuosia. Pohjanlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana käyttämä rakennus on ollut kaupungin sisäinen kiistakapula. Vuoden alussa korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaavoitus- ja rakennuslautakunnan poikkeamislupahakemuksen: taloa ei saa purkaa. Nyt talo on jälleen ajankohtainen.
- Lue lisää Kaarina-lehdestä 20.11.
Lepakkotalo on kuohuttanut tunteita, niin päättäjien kuin kaupunkilaisten keskuudessa. Tässä Kaarina-lehdesssä viime vuosien aikana julkaistut uutiset ja mielipiteet.
Kaarina-lehti 11.9.2013:
Mielipide: Guggenheim ja Lepakkotalo
Osalla helsinkiläisiä on oma kiihkeä museohankkeensa ja Kaarinassa on Lepakkotalo. Hankkeet ovat aika lailla erilaisia, mutta yhteistä niille veronmaksajan kannalta on se, että kumpaankaan hommaan ei pidä sotkea yhteiskunnan verorahoja. Helsinki päättäköön ja maksakoon hankkeensa, kunhan se sujuu ilman valtion verovaroja.
Kaarinan jo kuuluisan Lepakkotalon korjaus tarkoittanee käytännössä talon uudelleen rakentamista, jotta nykyiset rakennusvaatimukset täyttyvät ynnä hissi esteettömyysvaatimuksena. Samoin tiet ja pysäköintipaikat olisi tehtävä. Että voi oi! Kaarinan ympäristönsuojelulautakunnan tulisikin esityksissään keskittyä siihen, että kierrätyspisteiden onnettoman kuoppaiset edustat saadaan kunnostettua, siis asfalttia kiitos!
Onhan tietysti mahdollista, että asiaan vihkiytyneet osapuolet hankkivat yksityisen (vaikkapa Donald Trump) sijoittajan maksamaan ilmeisesti puolen miljoonan investointikustannukset sekä sitoutumisen Lepakkotalo-kiinteistön ylläpitoon 20 vuoden ajaksi.
Muuten olen sitä mieltä, että talovanhus on ympäristöönsä sopimattomana purettava, valitettavasti.
Pertti Kuusisto
Kaarina-lehti 6.3.2013:
Mielipide: Lepakkotalo on tutkittava kellarista vinttiin
Synnyin 1952. Asuin 20 ensimmäistä vuottani Korvenmäki-nimisessä paikassa. Se tunnettiin silloin Salosen talona. Nykyisin Lepakkotalona.
Lapsena ihmettelimme sitä kuuraa, joka kellarissa kiipesi sokkelia pitkin. Se oli vähän samannäköistä kuin ulkopuolellakin, mutta ulkona se suli pois, sisäpuolella ei. Kellarissa haisi oudolta.
Myöhemmin sairastuin moniin allergioihin. Lapsena olin aina kipeä. Ei silloin allergioista ja homeesta tiedetty, tai ei ainakaan puhuttu. En tiedä, sainko homeallergian kotoa, mutta mahdollistahan se on.
Sota-ajan jälkeen rakennusaineet hankittiin, mistä saatiin. Saattoi tulla vähän kosteaa tavaraa. Isällä oli kiire, kun meitä lapsia oli paljon, oli kiire saada koti.
Silloin ei ollut tietoa homeesta, eikä ollut mittareita. Nyt on.
En ole saanut käsiini ainoatakaan mittaustulosta. Miten voidaan purkukielto evätä, jos ei ole esittää mitään dokumentteja, että tästä talosta saataisiin asumiskelpoinen?
En haluaisi yhdenkään lapsen altistuvan samaan, mille moni kotonaan altistuu, vanhempien tietämättä. Ja minä pienenä.
Mielestäni on esitettävä laajennettu täydellinen homekartoitus kellarista, lepakoiden vinttiin ja sivurakennukseen myös. Verorahoja ei kannata hukkaan heittää, eikä kannata muiltakaan rahaa kerätä, ennen kun on kerrottu, mikä on talon kunto. Jos se on kattohirttä myöten homeessa, ja sitä vähän pestään päältä, lähettäisitkö ehkä astmaatikkolapsesi lepakkotaloon luontoleirille yökylään?
Airi Multanen
Kaarina-lehti 6.3.2013:
Mielipide: Valittajat ovat ympäristökiusaajia
Metsien suojelu on ollut esillä Kaarina-lehdessä. Kirjoitukset siitä, että tässä olisi jokin iso ongelma, ovat merkittävästi liioiteltuja.
Miksi? Siksi, että ympäristöpuolella on sellainen ajatus, että kaikki mitä esitetään, on ainoa ja oikea totuus. Ja näinhän se ei mene.
Virkamiehet ovat esittelijöitä ja asian valmistelijoita. Jos virkamies on ainoa, joka tietää, mitä tehdään ja miten, voimme lopettaa kaikki lautakunnat ja kaupunginhallituksen, kun valtuusto siunaa tehdyt ehdotukset. Ympäristöpuolen ”ainoa oikea” totuus on aiheuttanut haittaa yrityspuolella, koska kohtelu ei ole ollut oikeudenmukaista.
Lepakkotalo on surullinen tapaus. Olemme yleisesti huolissamme kiusaamisesta. Tässä on mielestäni kysymys – ympäristökiusaamisesta, jonka valittajat aiheuttivat.
Olemme suojelemassa lepakoita – miltä? Useat eivät tiedä, että muutama lepakko viettää muutaman kuukauden talossa. Yksikään lepakko ei kuole eikä vahingoitu, jos talo olisi purettu sinä aikana, kun ne eivät ole paikalla. Ennen kyseistä taloa lepakoilla oli toinen paikka ja jos talo purettaisiin, siirtyisivät ne muualle. Tähän projektiin sitten pitää ohjata kaupungin vähiä rahoja.
Jukka Haroma
ympäristönsuojelulautakunta, Kokoomus
Kaarina-lehti 27.2.2013:
Mielipide: Lepakkotalo rumentaa asuinalueen
Hienoa, että Kaarina-lehti kirjoitti tästä onnettomasta lepakkotalosta.
Oma mielipiteeni on, että Kaarinan ei pidä kunnostaa tätä talovanhusta. Lepakot löytävät kyllä uudet asuinpaikat, metsiä kun kyllä on.
Olisi paikallaan esittää myös kokonaiskuva kyseisestä alueesta. Talovanhushan sijaitsee kahden kerrostaloryhmän välissä ja pilaa kaupunkimaisemaa ja naapuriasukkaiden viihtyvyyttä.
Ei voi kuin ihmetellä sitä, minkälainen viisaus elää hallinto-oikeudessa. Vai onko heillä kuitenkaan ollut tietoa tämän kaupunginosan alueen kokonaisuudesta?
Korostan vielä, että taloa ei pidä säilyttää. Kaarina elää jo muutenkin velkarahalla.
Pertti Kuusisto
Kaarina-lehti 27.2.2013:
Mielipide: Voivottelujen sijaan maineikas lepakkotalotempaus
Sitä, että korkein hallinto-oikeus ei ollut hyväksynyt poikkeuslupaa lepakkotalon purkamiseen, ovat jotkut päivitelleet kaupungin rahatilanteen vuoksi (Kaarina-lehti 20.2.). Niin myös Kaarinan tekninen johtaja Jyrki Lappi (Kaarina-lehti 30.1.). Hän vetosi siihen, että “yksityiselle kaupunkilaiselle on aika raju juttu, jos rakennuksen ullakolla on lepakoita ja sen jälkeen joku ulkopuolinen taho toteaa, että et saa purkaa taloa”.
Ei ole mitenkään ennen kuulumatonta, että yksityisen omistama rakennus tai muu kohde on määrätty suojeltavaksi. Sen asian kanssa joutuu elämään. Pohjanmaalla asunut, nyt jo kuollut tätini, sai aikoinaan todeta talonsa määritellyn kaavassa suojeltavaksi kohteeksi. Hänestä se oli enemmänkin huomionosoitus, kuin olisi ryhtynyt murehtimaan sen tuomia rajoituksia remontissa tai myyntiarvossa, vaikka eli pienellä eläkkeellään.
Sodan jälkeen Kaarinaan asettuneen siirtoväen ansiosta Kaarinan kunnan väkimäärä taisi tuplaantua. Tuolloin rakennettiin pääasiassa rintamamiestaloja, jotka olivat niihin tarpeisiin hyvin käytännöllisiä. Kaarinaa voisi sanoa jopa rintamamiestalojen kaupungiksi. Tämä aivan keskustan tuntumassa oleva, elintasosiivellä laajennettu talo edustaa juuri tällaista rintamamiestaloa, joka voisi olla nyt myös muistotalo sodan jälkeiselle rakentamiselle.
Kovin moni ei ole onneksi lyönyt lukkoon kantojaan Lepakkotalon suhteen, joten siitä keskusteltaessa voi avautua monia onnekkaita näkökulmia ja ratkaisumalleja. Talo antaa varmasti mahdollisuuksia luovalle ideoinnille. Kaupunki voisi järjestää taloon tutustumis- ja ideointitempauksen paikan päällä.
Rintamamiestalon parhaat ominaisuudet palauttava remontti olisi varmaan tarpeen – “haltexia, paperitapettia ja leivinuunin muodostama varaava keskusmuuri – ei kuitenkaan kantovettä”. Remontti voisi toimia tämänkaltaisten talojen korjausmallina materiaaleineen ja ratkaisuineen. Tarkoitukseen soveltuvia materiaaleja saisi ehkä lahjoituksinakin. Tukea sekä apua voisivat antaa perinnerakentamiseen ja -korjaukseen erikoistuneet tahot ja asiasta kiinnostuneet henkilöt talkootyönä.
Talo voisi olla myös ammatti-instituutin tai muun opinahjon kohde remonttialan töihin opiskeleville. Suurimpia lahjoituksia vastaan voisi saada vaikkapa taloon käyttöoikeuksia. Läheisillä taloyhtiöilläkin voi olla joskus kokous- tai kerhotilan tarvetta – puhumattakaan lukuisista yhdistyksistä. Talossa vierailijalle olisi hyvä olla määräaikoina tarjolla kahvia ja teetä sekä tietoa. Voisiko talossa yöpyä maksua vastaan seuraillen lepakoiden puuhia taulunäytöltä?
Martti Strömmer
Kaarina-lehti 20.2.2013:
Uutinen: Kaupunginhallitus ei lämpene
luontokeskukselle
Valtaosa jäsenistä ajattelee, että Kaarinassa on tärkeämpiäkin rahanreikiä kuin lepakot
Heinimaija Hirvonen
Kaarina
Kaarinan kaupunginhallitus pui lepakkotalon kohtaloa ensi maanantaina kokouksessaan. Ympäristönsuojelulautakunta esitti, että kaupunki ryhtyy valmistelemaan asemakaavan muutosta, jolla varmistetaan lepakkotalon säilyminen. Lisäksi se ehdottaa, että talo remontoidaan. Yhtenä ajatuksena on tehdä talosta luontokeskus, jossa voisi käydä seuraamassa lepakoiden elämää.
Valtaosa kaupunginhallituksen jäsenistä on sitä mieltä, ettei pohjanlepakkoyhdyskunnan asuttamaan taloon kannata tuhlata yhtään enempää rahaa kuin turvallisuuden kannalta on välttämätöntä.
– Ymmärtäisin luontotalon perustamisen vaativan mittavaa saneeraamista. Minusta ei ole oikein, että joudumme tinkimään kuntalaisten peruspalveluista ja toisaalta sijoittaisimme ison määrän rahaa talon suojeluun. Toivon, että ympäristösuojelulautakunta pohtii asiaa ja priorisoi toimiaan eurojen löytämiseksi, Aila Laitinen (kok) muotoilee.
– Taloon ei pitäisi laittaa rahaa enkä lähtisi myöskään kaavamuutosta tekemään. Lepakkomäärä on ollut talossa vuosi vuodelta vähenemään päin. Vitsinä voisi sanoa, että lepakot ovat aika etuoikeutettuja Kaarinassa. Nyt pitäisi pohtia, kuka maksaa ylläpidon, jos valtio on kerran sitä mieltä, ettei taloa saa purkaa, Kimmo Hollmèn (kok) kysyy.
Tarpeetonta vitkuttelua
Kaarina-lehden tavoittamista kaupunginhallituksen jäsenistä ainoastaan Mari Saario (vihr) ja Pentti Kallio suhtautuvat suopeasti luontokeskusajatukseen. Molemmat toivovat, että lepakkotalo olisi remontoitu jo aiemmin, sillä he pitivät selvänä, että kaupunki häviää oikeustaistelun.
– Kaarinassa on lepakkotalon osalta pistetty laput silmille ja odotettu, että ongelma poistuu. Mielestäni toimitaan hyvin ajattelemattomasti, jos talon annetaan ränsistyä, Kallio lataa.
– Silloin kun harvinaiset eläimet pesivät siellä, missä ihmiset liikkuvat, niin mielestäni heille pitäisi antaa mahdollisuus nähdä, mistä on kyse. Se lisäisi asian hyväksyttävyyttä, Saario jatkaa.
Yrityssponsorit apuun
Osa päättäjistä hämmästelee, miten kaupunki voidaan tiukassa taloustilanteessa velvoittaa investoimaan huonokuntoiseen autiotaloon. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Mäen (kok) mielestä talon kunnostaminen ei voi olla yksin kaupungin vastuulla.
– Jos tällainen päätös tulee, niin pitäisi myöskin ohjata jostakin muualta, että kuka sitä rahoittaa, hän huomauttaa.
Mari Saario uskoo, että lepakkotaloon olisi mahdollista hakea esimerkiksi EU-hankerahaa tai vaihtoehtoisesti kaupunki voisi tehdä yhteistyötä yhdistysten kanssa, jotka voisivat hakea toiminnalle yrityssponsoreita.
– Talon seinään mahtuisi aika iso mainos siitä yrityksestä, joka rupeaisi kustantamaan talon ylläpitoa ja saisi siitä positiivista julkisuutta. Maailmalla tällaisesta on paljonkin esimerkkejä.
Jere Järvinen (sd) istui kaavoitus- ja rakennuslautakunnassa, kun päätös lepakkotalon purkamisesta tehtiin. Hän ei ole kantaansa muuttanut, mutta on sitä mieltä, että Kaarinan pitäisi ottaa tilanteesta kaikki hyöty irti.
– Kaarina ei ole varmaan minkään muun asian takia saanut valtakunnallisesti niin paljon mediahuomiota osakseen. Ikävä asia pitäisi kääntää huumorin avulla voitoksi ja pistää Batman-city pystyyn.
Kaarina-lehti ei tavoittanut kaupunginhallituksen jäsenistä Maija Ruohosta (sd). Sanna Tähkämaa (kesk) oli kyselyn aikaan matkoilla.
Olen sitä mieltä, ettei siihen kannattaisi enää hirveästi rahaa laittaa. Toki ymmärrän, että lepakot tarvitsevat tilansa, mutta toiveissa olisi ollut, että lepakot olisivat muuttaneet heille rakennettuun tilaan kerrostaloon.Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu aika kohtuuttomalta, että meidän täytyy laittaa lepakoiden takia rahaa taloon, koska meillä on oikeasti kunnassa todella paljon menoreikiä.
Itse en olisi laittamassa siihen mitään rahaa kiinni, koska talo on niin huonossa kunnossa.Toivoisin sydämeni pohjasta, että lepakot muuttaisivat tien toisella puolella olevan kerrostalon yläkertaan.Tämä on aikamoinen ennakkotapaus koko Suomen laajuisesti.
Nyt siitä on korkeamman hallinto-oikeuden päätös, että rakennus pitää säilyttää ja sitä on edellytetty kunnostettavaksi. Kaupungin on jotenkin vastattava siihen ja jonkinlaista toimintaa siellä pitäisi olla, jos se halutaan kunnossa pitää. Onko se luontokeskus vai jotakin muuta, niin se on oman käsittelynsä aihe. En ensimmäisenä olisi sanomassa, että se on luontokeskus, koska sen tyyppiseen toimintaan meillä ei ole varoja. Pitää arvioida, onko meillä ensisijaisesti joillekin muille, lakisääteisille toiminnoille, tarve saada tiloja.
Toistaiseksi en ole asiasta oikein mitään mieltä. Eniten toivoisin, että joku miljonääri tulisi ja lahjoittaisi rahaa lepakkotalolle. Vakaa käsitykseni biologina on, että lepakot saadaan muuttamaan, jos niin halutaan. Jos talo puretaan, ne vaihtavat paikkaa. Tietysti niiltä viedään silloin oma koti, mutta eivät ne katoa mihinkään.
Alun perin olin sitä mieltä, että talo pitäisi purkaa, koska se on niin keskeisellä paikalla. Nyt en osaa sanoa ihan suoralta kädeltä, mikä olisi järkevintä. En olisi suin päin mitään infokeskusta tekemässä. Ensiksi katsotaan, mikä sen talon kunto on. Minulla on sellainen olo, että kun sitä ruvetaan laittamaan ja kunnostamaan, niin onko niitä lepakoita enää sen jälkeen siellä.
Kaarina-lehti 30.1.2013:
Uutinen: Lepakkotaloa ei saa purkaa
Heinimaija Hirvonen
Kaarina
Kaarinan keskustan tuntumassa sijaitseva lepakkotalo ei katoa maisemasta. Korkein hallinto-oikeus päätti perjantaina, ettei kaupunki saa poikkeuslupaa rakennuksen purkamiseen.
Kiista lepakkotalon kohtalosta on jatkunut Kaarinassa jo vuosia. Kaarinan kaupungin aikomuksena oli purkaa viime vuodet autiona ollut rintamamiestalo ja rakentaa tilalle kerrostalo, joka on hyväksytty asemakaavassa. Suunnitelmat kariutuivat, kun havaittiin, että rakennuksessa majailee Turun seudun suurin tunnettu pohjanlepakkojen lisääntymisyhdykunta.
Kaarinan tekninen johtaja Jyrki Lappi oli KHO:n päätöksestä hämmentynyt.
– Ihmetyttää se, että kiinteistön omistaja voidaan velvoittaa maankäyttö- ja rakennuslain perusteella ylläpitämään rakennusta, jota se ei tarvitse. Esimerkiksi yksityiselle kaupunkilaiselle on aika raju juttu, jos rakennuksen ullakolla on lepakoita ja sen jälkeen joku ulkopuolinen taho toteaa, että et saa purkaa taloa. Onhan se siinä mielessä aika raju ennakkopäätös, Lappi kommentoi.
KHO katsoi, ettei talon purkaminen ole välttämätöntä, vaan se voidaan ottaa muuhun käyttöön. Lapin mukaan kaupungilla ei ole toistaiseksi suunnitelmia lepakkotalon varalle. Hän muistuttaa, että talo on jouduttu poistamaan käytöstä sisäilmaongelmien takia.
– Ilman suurta peruskorjausta siinä ei voi ruveta pyörittämään mitään toimintaa. Varmasti lähitulevaisuudessa mietitään, pidetäänkö rakennusta suurin piirtein nykyisessä kunnossa niin, että se säilyy, eikä ole ympäristölle vaarallinen vai lähdetäänkö miettimään jotakin erityistä.
Kaarina-lehti 21.12.2011:
Uutinen: Lepakkotalo vedettiin esille
budjettikokouksessa
Heinimaija Hirvonen
Kaarina
Kaarinan kaupunginvaltuusto hyväksyi muutaman äänestyksen jälkeen kaupunginhallituksen talousarvioesityksen. Valtuutettuja mietitytti talousarvioesityksessä eniten investointeihin ja palvelutason ylläpitoon tarkoitettu 11 miljoonan lisävelka. Kovimpaan ääneen kaupungin velkaantumista arvostelivat Kokoomuksen Kalervo Korvensyrjä ja Teuvo Hartonen.
– Olen huolestunut, jopa ällistynyt lisävelasta. Budjetti elää täysin erilaisessa todellisuudessa, kuin mitä ympärillä tapahtuu, Korvensyrjä kritisoi.
Yllättäen myös lepakkotalo nousi esille budjettikeskustelussa, kun kaavoitus- ja rakennuslautakunnan varapuheenjohtaja Kimmo Hollmén (kok) esitti talon siirtämistä ympäristönsuojelulautakunnan hallintaan. Esityksen mukaan lautakunnan pitäisi teettää taloon esteettömyys- ja turvallisparannukset sekä katto- ja ulkolaudoitusremontit siltä varalta, ettei lepakkotalolle heltiä purkulupaa. Esityksessä ehdotettiin, että kustannukset katettaisiin lautakunnan käyttötaloudesta. Hollmén viittasi puheenvuorossaan turvallisuusseikkoihin ja vertasi lepakkotaloa Raunistulan viljasiiloihin, joissa nuori poika menetti muutama vuosi sitten henkensä.
Ympäristönsuojelulautakunnassa istuva Hannu Rautanen (vihr) tuomitsi jyrkästi Hollménin esityksen. Hänen mielestään on ennenkuulumatonta, että toinen lautakunta puuttuu toisen lautakunnan budjettiasioihin. Hollmén sai tukea keskiryhmistä ja demareista, mutta ehdotus hävisi äänestyksen luvuin 43-6.
Nuoret kokoontuvat
metsässä
Talousarvioon merkityistä investoinneista keskustelua herättivät muun muassa nuorisotilojen kehittämiseen osoitetut 50 000 euroa ja Piikkiön liikuntahallin peruskorjauksen lykkääntyminen.
– 50 000 euron määräraha on hyvä asia, jos se tarkoittaa laadukkaampaa palvelua nuorille. Jos se taas tarkoittaa uusien seinien rakentamista, asiaan pitää suhtautua kriittisesti, Arto Elo (sdp) totesi viitaten nuorisopalveluihin.
Hannu Rautanen (vihr) ja Henrik Jalo (sdp) kiirehtivät puolustamaan nuorisotilojen tarvetta Piispanlähteellä. Rautasen mukaan Piispanlähteen nuoret eivät käytä Kaarinan keskustan nuorisotiloja, vaan kokoontuvat tällä hetkellä metsässä lasten leikkipaikalla.
Budjetti elää täysin erilaisessa todellisuudessa, kuin mitä ympärillä tapahtuu
Kaarina-lehti 19.10.2011:
Uutinen: Lepakkotalovalitus jäi voimaan
Teija Uurinmäki
Kaarina
Kaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä kaupungin nimissä. Kaupunginhallitus tarkisti maanantaisessa kokouksessaan, mitä johtosäännössä lukee ja totesi, että lautakunnan tekemä valitus Turun hallinto-oikeuden lepakkotalopäätöksestä on tehty oikeassa järjestyksessä ja on siten kaupungin kanta.
Kaupunki penää korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa purkaa lepakkotalo ja rakentaa sen tilalle kerrostaloja. ELY-keskus ja Turun hallinto-oikeus ovat jo kieltäneet kaupunkia purkamasta lepakoiden asuttamaa taloa.
Ympäristölautakunta esitti hallitukselle, että se vetäisi kaavoitus- ja rakennuslautakunnan tekemän valituksen takaisin. Ympäristölautakunta haluaisi kunnostaa lepakkotalon. Vihreiden Hannu Rautanen pyysi edellisessä hallituksen kokouksessa selvitystä lautakunnan valitusoikeudesta ja siitä, miksi kaupungin luonnonsuojeluviranomainen ohitettiin, kun lepakkotalopäätöksestä tehtiin valitus.
Rautanen esitti hallitukselle, että kaupunki vetäisi valituksen pois ja kunnostaisi talon. Äänestyksessä hänen kannalleen asettui ainoastaan puoluetoveri Mari Saario.
Kaarina-lehti 5.10.2011:
Uutinen: ”Lepakkotalo pitäisi säilyttää”
Ympäristönsuojelulautakuntaa närästää,
kun sen kantaa ei kuunnella
Teija Uurinmäki
Kaarina
Jos ympäristönsuojelulautakunnalta kysyttäisiin, lepakkotaloa ei purettaisi, eikä Turun hallinto-oikeuden päätöksestä valitettaisi. Lautakunta ehdottaa jälleen kerran, että kaupunki muokkaisi alueen asemakaavaa niin että talo piirrettäisiin kaavaan. Talo tulisi lautakunnan mielestä luovuttaa ympäristönsuojelutoimen käyttöön ja sen kunnostamiseen pitäisi varata rahaa.
– Talo pitäisi säilyttää, koska ympäristöviranomaiset ovat sitä mieltä. Kaarinan keskusta on jo muutenkin liian tiiviisti rakennettu, lähivirkistysalueita pitäisi säilyttää. Ympäristötoimella olisi talolle käyttö, taloon voisi perustaa vaikka luontokeskuksen. Ilmeisesti tässä on rahasta kyse, kaupunki myisi tontin kerrostalotontiksi, lautakunnan puheenjohtaja Esko Lehtisalo (sd) kommentoi viimeviikkoista päätöstä.
Mutta ympäristönsuojelulautakunnalta ei kysytä. Kaavoitus- ja rakennuslautakunta on jo valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaupunginhallitus merkitsi valituksen tiedokseen maanantai-iltana ja sinetöi valituksen päättäessään, ettei se käytä otto-oikeuttaan.
Kenellä on oikeus valittaa?
Lehtisaloa kismittää se, että ympäristönsuojelulautakuntaa ei kuunnella.
– Tällä tavalla nämä asiat tuntuvat Kaarinassa menevän. Olemme yrittäneet yhteistyötä kehittää, niin että entistä enemmän otettaisiin myös ympäristöasiat huomioon päätöksiä tehtäessä. Lausuntoja meiltä kyllä pyydetään, mutta se on eri asia, otetaanko kannanottomme huomioon.
Hallintojohtaja Päivi Antolan mukaan kaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on oikeus valittaa asemakaavaan liittyvistä päätöksistä. Ympäristönsuojelulautakunnassa siitä ei ole tiedetty. Se, kenellä on oikeus tehdä valituksia kaupungin nimissä, nousi puheenaiheeksi myös kaupunginhallituksen kokouksessa. Antola laatii Hannu Rautasen (vihr) pyynnöstä kirjallisen selvityksen siitä, mihin kaavoitus- ja rakennuslautakunnan valitusoikeus perustuu.
Lausuntoja meiltä pyydetään,
mutta se on eri asia, otetaanko
kannanottomme huomioon
Kaarina-lehti 21.9.2011:
Mielipide: Lepakoille oma aitta
Kuulin vinkin, että lepakkotalon yhdyskuntaa voisi yrittää siirtää purkamalla vanha lepakkotalo ja rakentamalla puretuista laudoista uusi aitta talon viereen siihen mäelle. Jospa ne lepakot suostuisivat muuttamaan sinne. Sellaista on kuulemma kokeiltu jossakin muualla, ja onnistuttu.
Kaunis, aittatyyppinen rakennus ei olisi kenenkään silmille haitta. Se vasta todellinen lepakkotalo olisikin. Tämä nykyinen talo on ollut ihmisten. Lepakot ovat tulleet sinne vain alivuokralaisiksi.
Airi Multanen
Kaarina-lehti 14.9.2011:
Uutinen: Talon purkaminen hajottaisi yhdyskunnan
Heinimaija Hirvonen
Kaarina
Miksi pohjanlepakkoyhdyskunta on ottanut omakseen juuri Kaarinan lepakkotalon? Biologi Emma Kososen mukaan kukaan ei tiedä tarkkaa syytä. Se tiedetään, että lepakot ovat pitkäikäisiä ja paikkauskollisia eläimiä. Kun ne ottavat jonkun paikan omakseen, ne palaavat sinne mielellään joka vuosi, jos paikka vain on ennallaan. Usein lepakot valitsevat asuinpaikakseen vanhempia rakennuksia, koska nykyrakentaminen on tiiviimpää, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Kaarinan lepakkotaloa pohjanlepakot käyttävät kesäaikaisena päiväpiilonaan, jossa ne synnyttävät ja kasvattavat poikasensa. Ne saapuvat Kososen mukaan taloon toukokuun lopussa ja lähtevät pois heinä-elokuun vaihteessa. Jos talo purettaisiin kesällä, voisi seurauksena olla Kososen mukaan lepakoiden, ainakin lentokyvyttömien poikasten kuolema.
– Jos taas talo purettaisiin talvella, voisi lepakkotaloa päiväpiilonaan pitävän yhdyskunnan lisääntyminen mennä ainakin sinä vuonna pieleen. Lepakot luultavasti tulisivat keväällä tuttuun paikkaan. Kun ne huomaisivat, ettei taloa ole, yhdyskunta todennäköisesti hajaantuisi kuka minnekin, Kosonen selittää.
Pohjanlepakko ei ole harvinainen, vaan yleisin Suomen taajama-alueilla tavattava lepakkolaji. Pohjanlepakoiden yleisyydellä ei ole Kososen mukaan lepakkotalon kohtalon kannalta väliä, sillä kaikki lepakot kuuluvat Luontodirektiivin IV (a) tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin. Tästä syystä niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää ilman ympäristöviranomaisen poikkeuslupaa.
– Mielestäni lepakkotalo ei ole niin huonossa kunnossa kuin ulospäin näyttää. Haluttaessa se pystyttäisiin kunnostamaan vaikka kunnan luontotaloksi, eivätkä kustannuksetkaan varmaan olisi ihan massiiviset, Kosonen kertoo oman mielipiteensä lepakkokeskusteluun.
Jos taas talo purettaisiin talvella, voisi lepakkotaloa pesimäpaikkanaan pitävän yhdyskunnan lisääntyminen mennä ainakin sinä vuonna pieleen
Kaarina-lehti 7.9.2011:
Mielipide: Lepakkotalo ansaitsee armokuoleman
Olen asunut lepakkotalossa 20 ensimmäistä elinvuottani. Kun olin pieni lapsi, meillä oli lehmiä, sikoja, kanoja, kaneja ja koira sekä navetta- ja sisäkissoja. Paraistentietä rakennettiin. Aika oli toinen. Nyt on nyt!
En ymmärrä, ettei rakas entinen kotini saa armokuolemaa. Kyllä ne pienet vampyyrit (lepakot) uuden kodin löytävät.
Kenen järkeen käy, että 1950-luvun vanha, tyhjä talo homehtuu ja lahoaa? Se on paitsi lepakoiden koti, myös rottien ja hiirien koti.
Tässä kauniissa metsärinteessä, Kaarinan keskustan tuntumassa voisi asua monta onnellista ihmistä. Toivoisin, että voisin jättää lapsuuskotini muistojen joukkoon. En halua nähdä sitä onnettomana ja tyhjänä lahoamassa. Jos joku kerää addressia lepakkotalon purkamisen puolesta, olen valmis kirjoittamaan siihen nimeni ensimmäisenä!
Airi Multanen
Kaarina-lehti 7.9.2011:
Mielipide: Lepakkotalo jätettävä rauhaan
Turun Sanomat (26.8.2011) kirjoitti, että Kaarinan kaupunki haluaa rakentaa kerrostalon lepakkotalon paikalle Paraistentien varteen. Mielestäni verorahojamme vois suunnata johonkin järkevämpään kuin taistella hallinto-oikeudessa tai vastaavassa instanssissa, saako vai eikö lepakkotalon päälle rakentaa!
Kaarinan imago on perustunut ymmärtääkseni kauniiseen luontoon ja rantoihin. Kaupungin asukkaana toivon, että jätätte lepakkotalon rauhaan, koska luontoon kuuluvat myös eläimet. Uskon, että myös moni muu ajattelee, että lepakkoyhdyskunnan pitää saada jatkaa elämäänsä talossa.
Eikö Kaarina saanut liittyessään Piikkiöön riittävästi maata, vai miksi sen pitää janota pientä lepakkotalon tonttia? Kaarinan keskustassa on joutotontteja monessa paikassa. Ne ovat ehkä johonkin käyttöön jo suunniteltu, mutta eikö olisi parempi tehdä kokonaisuuksia kuin ripotella sinne tänne taloja? Esimerkiksi Senioritalo rakennettiin linja-autojen päätepysäkin päälle. Senioritalo olisi sopinut paremmin kahden K-kaupan väliin, josta olisi ollut lyhyt matka kauppaan.
Jälkiviisaus on tietysti myöhäistä, mutta kaupunkilaisille voisi jatkossa järjestää kyselyjä, ennen kuin kaupunki pilataan järjettömillä hankkeilla. Käsittääkseni Kaarinaan on suunnitteilla liikenneympyröitä. Kuuluuko tämä lepakkotalon taistelu siihen kokonaisuuteen? Tuntuu, että kaupungin toiminta muistuttaa pommikonetta: tiputetaan taloja sinne tänne ja katsotaan, mihin tuuli ne kuljettaa.
Mervi Vähä-Ettala
Kaarina-lehti 31.8.2011:
Uutinen: Lepakkotaloa ei saa purkaa
Kaarinan kaupungin valitus hylättiin Turun hallinto-oikeudessa
Salli Mikkola
Kaarina
Turun hallinto-oikeus ei antanut Kaarinan kaupungille lupaa purkaa kaupungin omistamaa, lepakkotalona tunnettua rakennusta. Hallinto-oikeus hylkäsi Kaarinan kaupungin valituksen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toukokuussa 2010 tekemästä päätöksestä.
ELY-keskus ei ollut myöntänyt kaupungille lupaa poiketa pohjanlepakon lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta. Poikkeus voidaan lain mukaan myöntää muun muassa erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syytä, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kaupunki oli perustellut poikkeusta lainvoimaisella asemakaavalla ja asuntojen täydennysrakentamistarpeella.
Lepakkotalo sijaitsee alueella, jonne vuonna 2003 hyväksytyn asemakaavan mukaan voidaan rakentaa viisikerroksinen kerrostalo. Tarpeen pakottavuutta ei oikeuden mukaan kuitenkaan ollut osoitettu, vaan hallinto-oikeus katsoi kaupungilla olevan muitakin vaihtoehtoja maankäytöllisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Edellytyksiä kaupungin hakemuksen hyväksymiselle ei siten hallinto-oikeuden mukaan ollut.
Kaupunki aikoo valittaa
Kaarinan kaupungin tekninen johtaja Jyrki Lappi toteaa, ettei kaupunki luonnollisesti ole tyytyväinen hallinto-oikeuden päätökseen.
– Eihän tämä päätös tietenkään ole sellainen, mitä odotettiin. Ei tunnu järkevältä, että kahden kerrostalon välissä on yksittäinen omakotitalo.
Lapin mukaan kaupunki vienee asian eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
– Pitäisin sitä aika todennäköisenä, että valitamme päätöksestä eteenpäin. Meidän mielestämme kysymys on myös periaatteesta – voidaanko luonnonsuojelulain perusteella velvoittaa kuntaa, tai yksityistä, ylläpitämään kiinteistöä, Lappi esittää.
Kaarinassa Paraistentien varressa sijaitsevassa omakotitalossa viihtyy Turun seudun suurin tunnettu lepakkojen lisääntymisyhdyskunta. Talossa on selvitysten mukaan ollut lepakoita ainakin 20 vuoden ajan. Omakotitalo on ollut poissa käytöstä 2,5 vuoden ajan.