Puvustajilla on suuri rooli teatterin tunnelman luomisessa

0
1203_Nettiin_Koulu_viidakkokirja_2711
Viidakkokirjan puvustajat Saara Dargahi (vas.) ja Celinda Nurmi (oik.).
Kuvat Emilia Siintola ja Elina Koski

Kamilla Härmälä ja Venla Heikola
Kaarina

Puvustus on tärkeä osa elokuvien ja teatterien visuualista kokonaisuutta, sillä sen avulla pystytään ilmaisemaan esityksen sanoma sekä tukemaan näyttelijän roolityötä. Inspiraation lähteenä toimii lähes aina näytelmäteksti, joka pyritään herättämään henkiin vaatetuksen keinoin. Puvustajalta edellytetään erityisesti mielikuvitusta, luovuutta sekä hyviä ryhmätyötaitoja.

Teatteri Musteen Viidakkokirja sai ensi-iltansa maaliskuun ensimmäisenä päivänä Sigyn-salissa. Kävimme haastattelemassa näytelmän puvustajia Saara Dargahia,17, sekä Celinda Nurmea, 18, jotka olivat muun muuassa taidokkaiden rooliasujen takana. Tytöt pitivät puvustajan tehtävää mieluisana haasteena, sillä he kokivat saavansa oivan mahdollisuuden vaikuttaa asuihin. Aikaisempaa kokemusta heillä ei ollut pukujen suunnittelemisesta, mutta Dargahi on toiminut aikaisemmassa Teatteri Musteen näytelmässä avustajana.

Puvustuksen suunnittelu on monivaiheista ja tyttöjen mukaan työ lähteekin parhaiten liikkeelle paneutumalla hyvin käsikirjoitukseen sekä roolihahmoihin. Jokaiselle puvustajalle jaetaan omat vastuualueensa, jota kukin alkaa itsenäisesti työstämään. Tärkeänä he pitävät myös yhteistyötä näyttelijöiden ja maskeeraajien kanssa. Inspiraation lähteenä käytettiin muun muassa muita Viidakkokirja-esityksiä sekä musikaaleja esimerkiksi eläinhahmojen toteuttamisessa.

– Ohjaajilta saama apu on myös hyödyllistä, sillä heiltä löytyy usein jo valmista näkemystä, tytöt huomauttavat.

Pukuja 50 henkilölle

Viidakkokirjan pukuja kerättiin sekä koottiin kaupoista, kirpputoreilta ja näyttelijöiden omista vaatekaapeista.

– Taustalaulajien puvut tosin tilattiin Intiasta asti, Dargahi naurahtaa.

Osa asuista tehtiin myös täysin itse, jolloin tuli erityisesti huomioida niiden tukevuus sekä hyvä liikkuvuus tanssijoiden ja akrobaattien kannalta.

Pukuja jouduttiinkin luomaan lähes 50 henkilölle, joista osa tarvitsi jopa useamman roolipuvun.

– Avustusta saatiin kuitenkin vanhoista musikaaleista sekä Teatteri Tarmolta, Nurmi jatkaa.

Pukuja katosi varastosta

Jokaisessa työssä on aina omat haasteensa, sillä suunnitelmat muuttuvat lähes päivittäin, aikataulut ovat kiireisiä eikä ongelmilta vältytä. Tytöt paljastivatkin osan roolivaatteista hävinneen pukuvarastosta, sillä niitä oli kumottu sekä levitelty ympäriinsä.

– Vastuu kadonneista puvuista oli tietysti meillä, jonka vuoksi jouduimme metsästämään näyttelijöille uusia asuja, vielä viime hetkillä. Vastoinkäymisistä huolimatta työ oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja hienointa olikin nähdä onnistunut lopputulos, Dargahi ja Nurmi toteavat.

Kirjoittajat opiskelevat Kaarinan lukiossa. Lue lukiolaisten mielipiteitä 12.3. Kaarina-lehdestä.