Miltä kuulostaa, että pannaan Littoistenjärvi kuntoon kaatamalla sinne 260 tonnia alumiinikloridia? Alumiinikloridi sitoo itseensä veden fosforin ja saostaa sen järven pohjaan. Monen mielestä pahalta.
Littoistenjärven tilaan perehtyneen emeritusprofessorin Jouko Sarvalan mielestä ratkaisu on hyvä viimeisenä keinona. Kyseessä on samat kemikaalit, joilla puhdistetaan juomavettä. Ja järvelle pitää antaa sysäys parempaan tulevaisuuteen. Kalakanta säilyy, mikäli annostus pidetään sopivana.
– Suositukseni oli vuonna 2005 että annetaan järven itse hoitaa itsensä. Olen tullut toisiin ajatuksiin, kun näen miten tilanne menee hullumpaan suuntaan, sanoo Jouko Sarvala.
Littoistenjärven ongelma on sisäinen kuormitus, pohjasta veteen liukenevat ravinteet. Pohjaliejussa on suuret varastot, kun sinne on 5 000 vuoden ajan kertynyt tavaraa. Se on normaalitilanne kaikissa Suomen järvissä, karuimmissakin.
Järvien pohjassa on suunnattoman isot fosforivarastot. Olennaista on että fosfori pysyy siellä, eikä tule veteen. Jostain syystä se Littoistenjärvessä palaa veteen, ja yksi palauttava tekijä on kalat.
Pekka Tenhonen
Teksti on poimittu Kaarina-lehdessä 10.7.2013 ilmestyneestä jutusta. Littoistenjärven hoitokunta haki Aluehallintovirastosta ympäristölupaa järven kemikaalikäsittelyyn. Lue keskiviikon Kaarina-lehdestä, miten lupahakemuksessa kävi.