(Tarkista vielä, oliko se Heinonen vai Heinola!)
Toimittajat ovat huoneen outolintuja. Käymme erilaisissa paikoissa, joihin emme selkeästi kuulu, ja kyselemme typeriä. Välillä piipahdan tennareissani mutapellolla haastattelemassa viljelijää. Välillä istun samoissa tennareissani sivistyneesti kunnanvaltuuston kokouksessa ja koitan sopeutua joukkoon.
Kysyn monta kertaa, oliko se Heinonen? Vastaus on yleensä, että ei ollut. Olen saattanut kysyä asiaa jo kolmasti…
Nimet unohtuvat, tittelit karkailevat ja sanomisetkin saattavat välillä kuulostaa erilaiselta toimittajan suusta. Mutta toisaalta, tyhmien kysyminen on toimittajan työtä. Jos pitäisimme kaikkea itsestään selvänä ja kirjoittaisimme haastateltavan lausumat sellaisenaan lehteen, moni lukija tuskin ymmärtäisi.
Ehkä on korrektia olla outo. Sinun vuoksesi, lukija.