Poliitikon haastattelu päättyi vartin juttutuokioon lemmikeistä. Yrittäjän kanssa jäin suustani kiinni matkailusta. Kansalaisaktivistin kanssa juttua illan televisotarjonnasta ei meinannut saada loppumaan, vaikka aikataulu tuli jo puolimatkaan vastaan.
Vaikka sitä miten koittaa välttää, ei siitä kokonaan pääse. Ihmisestä luo etukäteen jonkinlaisen mielikuvan, joku perustuu löyhästi ikään, ammattiin tai asemaan ja sukupuoleen. Ja lähes joka kerta haastateltavat todistavat stereotypiat vääriksi.
Se juuri yleensä onkin se paras hetki. Kun tittelin takaa löytyy ihminen, jonka kanssa juttu alkaa tiukkojen kysymysten jälkeen valua yhä kauemmas ja kauemmas alkuperäisestä aiheesta. Lopulta huomaan usein, että olisin ollut varsinaisen haastattelun kanssa valmis jo hyvä tovi sitten, mutta edelleen suunnittelen lähtöäni. Vain koska toisen suusta tulee mielenkiintoisia ajatuksia.
Tähän harvoin pääsee puhelinhaastatteluissa.
Näitä hetkiä harvoin voi hyödyntää muussa kuin uusien juttujen idoinneissa, mutta toimittajalle ne ovat välillä ne päivän mukavimmat hetket. Ja usein alkavat pienistä aiheeseen liittymättömistä huomautuksista, joita melkein pyydellään anteeksi, kun ollaan eksymässä tieltä.