Sanotaan, että lapset tekevät juhlan. Satanen vetoa, että sanonnan on keksinyt joku, jonka lapset asuvat omissa kodeissaan ja ottavat osaa valmisteluihin.
Viime joulusta mieleen jäi lähinnä kehno sää, sillä vietin suurimman osan aatosta ulkoilmassa. Hytkytin vaunuja ja katselin kaihdinten raosta, kun muu suku siemaili terästettyä glögiä. Automatkalla kotiin tyttö viimein nukahti.
Suunnittelimme, miten kannamme lapsen nukkuvana sänkyyn ja avaamme lahjat kynttilänvalossa. Taustalla soisi se joululaulu, jossa lauletaan seimessä nukkuvasta herttaisesta lapsesta.
Vaadin joululauluihin lapsiperherealismia. Jouluyö meni kutakuinkin näin: ”Kaks vain valveill on puolisoa. Lapsen hirmuisen huutaessa. Kurkku suorana, kurkku suorana.”
Facebookia selatessa iskee syyllisyys, kun huomaa muiden aloittaneen jouluun laskeutumisen jo marraskuussa. Naapurien ovien edessä palaa joka ilta kynttilämeri. Meillä ei pala edes pihavalo, sillä se meni rikki viime viikolla.
Jos erehtyy puolustelemaan tekemättömyyttään väsymyksellä, niin saa vastineeksi perheenäitiempatiaa. Aina jollakulla toisella on rankempaa.
– Meillä kuule herättiin tänäänkin jo viideltä, kun Niko-Petterillä on taas ilmavaivoja. Päivälläkään en saa levättyä, kun meidän lapset eivät ole koskaan nukkuneet päiväunia. Kyllä lapset on silti niin ihania ja päivääkään en vaihtaisi pois. <3 <3 <3
– Kyllä helpolta kuulostaa teidän arki. Meidän Matti on 40 ja valvottaa vieläkin.
Lupasin esimiehelleni, että kirjoitan tämän joululehteen. Sekään ei mennyt ihan putkeen. Eilen kuulin, ettei jouluun olekaan enää kahta viikkoa.
Heinimaija Hirvonen
Kirjoittaja on Kaarina-lehden toimittaja, joka on tehnyt joulun eteen tasan sen verran, että perheelle on varattu aatoksi ja joulupäiväksi paikat sukulaisten ruokapöydistä.