Enpä suomen kielen morfologiaa tai diskurssianalyysin tenttikirjaa päntätessäni tiennyt, että tulisin työelämässä tarvitsemaan myös muita, ehkä hyödyllisempiäkin, taitoja. Valokuva on tärkeä osa lehtijuttua, ja ainakin pienemmissä toimituksissa toimittaja sekä kirjoittaa jutun että napsii siihen kuvat.
Ennen avustajan hommiin ryhtymistä kuvauskokemukseni rajoittui lähinnä kaveriporukan illanviettojen taltioimiseen. Siirtyminen ammattimaiseen valotusaikojen ja objektiivien maailmaan ei ollut helppo. Ensimmäisissä lehdessä julkaistuissa otoksissani ihmisten kasvot ovat ylivalottuneita ja tarkennus on viereisessä kukkaruukussa. Myös näkemykseni julkaisukelpoisen kuvan sisällöstä oli erikoinen: muistaakseni yhdessä alkutaipaleen kuvassa kohde pyllisti. Puolustukseksi sanottakoon, että hän oli kitkemässä kasvimaata.
Kuuluisa kantapää on tässäkin asiassa osoittautunut opettavaiseksi reitiksi kohti osaamista. Matkaa ja epäonnistumisia taitaa vielä olla jonkin verran edessä, mutta ainakin voin tästä lähtien luvata jättäväni kaarinalaisten takamukset rauhaan.