Näissä jutuntekohommissa tarvitaan kameraa. Hyvä laite tuo nykyaikainen digikamera. Näppärä sillä on kuvata. Tarpeettomat kuvat voi poistaa ja kuvia voi muokata jo kamerassa itsessään tai tietokoneen ohjelmalla. Helppoa on lähettää kuvat toimitukseen. Ei ole ikävä filmiaikaa.
Avot, tämähän luonnistuu sitten hyvin. Tai sitten ei.
Hankin uuden kameran, sellaisen hyvän ja budjettiinkin sopivan. Tosin heti sen kanssa kotiin tultuani rupesin miettimään, että onpas kamera pienikokoinen. Saako siitä edes kunnon otetta? Menenkö takaisin kauppaan neuvottelemaan sen vaihdosta toiseen, sen merkkiseen kuin vanhakin?
Mutta laadukkaita kuvia ja videopätkiä sillä saa – ehkäpä totun ergonomiaan ja opin hyödyntämään hienoja ominaisuuksia. Katsotaan.
Sitten piti ruveta muokkaamaan videota. Voi hyvänen aika: enpä voinut tehdä editointiohjelmalla juuri mitään ilman että ääni siirtyi väärään paikkaan. Haastateltavan huulet liikkuivat mutta ääntä ei tullut tai päinvastoin.
Epäilen, etteivät tietokoneeni ja kamerani osanneet pelata yhteen. Mutta siihen hätään en voinut tehdä kuin heittää elokuva nettiin. Leikkaamatonta videota, silvuplee.
