Ilman Piikkiön rautatieasemaa ei olisi Piikkiön keskustaa. Yli satavuotiaan aseman historiaan mahtuu lukuisia tarinoita. Asema on ollut tyhjillään, mutta se on tulossa myyntiin. Kuvat kertovat, miltä asema näyttää tänään.
Lue tarinoita aseman elämästä 15.7. Kaarina-lehdestä.
Entinen asemamies Viljo Mäki kertoo, että näillä portailla hän vahti rataa ylittäviä ihmisiä. Hannu Rastas on perehtynyt Piikkiön liikennehistoriaan.
Näkymä odotusaulaan.
Tämä ovi johtaa lipunmyyntikoppiin.
Tästä luukusta ostettiin liput.
Asemarakennuksessa on enemmän rikkiheitettyjä kuin ehjiä ikkunoita.
Junaradan ja aseman seinän välissä on vain muutama metri väliä.
Sisäoven kahva.
Odotusaulan ja asunnon välisessä huoneessa on omat hyllyt naisille ja miehille.
Asunnon punainen huone.
Entinen makuuhuone?
Asunnon seinissä on viestejä.
Viesti rakkaalle?
Seinään on unohtunut nuppineuloja.
Asuntoon unohtunut satukirja.
Takan luukku.
Keittiö.
Keittiöön unohtunut pupu.
Aseman ovet ovat kauniita.
Vintin orrella roikkuvat puvun housut ja katosta nyrkkeilysäkki.
Asunnon takaovi.
Ulkoseinän maali halkeilee.
Aseman päädyssä on kylmä huone. Viljo Mäki ei muista, missä käytössä se on ollut.
Päätyhuone.
Osa katkaisimista on vanhoja.
Yhden ruudun ikkuna.
Takapiha rehottaa.
Takapihalla on kaivo.
Takapihalla rehottavat ruusut.
Aseman takana on maakellari.
Piharakennuksessa oli vessa.
Aseman sulkemisen jälkeen rakennuksessa toimi kirpputori. Vajan seinustalta löytyi vielä kirpparin roskis.
