Kuva: Teija Uurinmäki
Kaarinan Nappuloissa pohditaan parhaillaan, miten seuran joukkueisiin saataisiin mukaan maahanmuuttajalapsia. Harri Laaksonen, seuran tuore varapuheenjohtaja, näkee monikulttuurisen joukkueen hyödyttävän kaikkia osapuolia. Maahanmuuttajalapset ja -vanhemmat oppivat kielen ja suomalaisia toimintatapoja, suomalaislapsista kasvaa ennakkoluulottomia, ystävyyssuhteita solmitaan niin lasten kuin vanhempien kesken.
Laaksonen ja seuran toiminnanjohtaja Matthias Ahonen uskovat juuri jalkapallon isona lajina olevan hyvä portti suomalaiseen yhteiskuntaan.
Paras tapa tutustua
suomalaiseen yhteiskuntaan
Laaksonen kertoo kiinalaisperheen pojasta, joka ei turkulaiseen nappulajoukkueeseen tullessaan osannut suomea ollenkaan. Kolmen viikon treenaamisen jälkeen poika pystyi kommunikoimaan joukkuetovereidensa kanssa suomeksi.
– Ei ole toista paikkaa, jossa kielen ja tapojen oppiminen olisi vapautuneempaa ja innostuneempaa kuin urheilutreeneissä.
Pitkän nappula-aktiiviuran aikana Laaksonen on nähnyt käytännössä jalkapallon mahdin. Hän toimi Lausteen nappulayhdyshenkilönä ja valmensi lapsia vuosina 2006-2014. Lapsia pyöri alueen joukkueissa 130 ja heistä 100 oli maahanmuuttajatausta. Joukkueissa oli muun muassa albaaneja, afgaaneja ja somaleja.
– Koskaan ei ollut ongelmia sen takia, että lapset tulivat erilaisista kulttuureista. Uskonnolla ja taustalla ei ole mitään merkitystä, kun pallo heitetään kentälle ja ruvetaan pelaamaan. Jalkapallo on globaali laji ja säännöt ovat kaikkialla samat.
Afgaanipoika oppi suomalaista tasa-arvoa vieraillessaan joukkuetoverinsa kotona. Sisään tullessaan poika kaatoi kenkiin kertyneet hiekat eteisen lattialle. Toveri kauhistui ja afgaanipoika hämmentyi, että eikö siivoaminen kuulukaan äidin velvollisuuksiin. Toverin äiti tuli paikalle ja totesi, että nyt opetellaan käyttämään harjaa ja kihveliä.
– Tänä päivänä poika on huippupelaaja ja mitä mainioin herrasmies, Laaksonen tarinoi.
Hienoa!
Kommenttien lisääminen on estetty.