– Täältä kahdessa tunnissa baariin, sen tuoreemmaksi ei olut pääse.
Hiivaa, humalaa, mallasta, huumoria ja maailmanlopun tunnelmaa. Tällaisella reseptillä tehdään olutta uudessa Radbrew-panimossa Kaarinassa. Olutsammiota hämmentää kaksi turkulaista opiskelijaa, Matti ”Eikka” Laakso ja Patrik Niskanen.
Kaverusten toiminta alkoi harrastuksena Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläisen osakunnan oluenpanokerhossa. Pian he huomasivat, että kerhossa oli vaikea enää kehittyä, ja he alkoivat pyöritellä ideaa omasta panimosta. Viime kesänä jano lopulta kasvoi niin suureksi, että Laakso ja Niskanen laittoivat luvat vetämään. Yrityksen ensimmäinen olut julkistettiin joulukuun alussa. Nyt Radbrew’n tuotteita anniskellaan Turussa viidessä ravintolassa sekä Tampereella ja Helsingissä kummassakin yhdessä.
Panimossa pannaan sellaisia oluita, joita perustajien itsensä mieli tekee.
– Haluamme tehdä hyvää olutta, jota voi nauttia baarissa kavereiden kanssa. Ei sellaista, mitä käydään humaltumistarkoituksessa hakemassa keissikaupalla, Laakso kuvailee kaksikon olutfilosofiaa.
– Ei mitään sielutonta, Niskanen lisää.
Opiskelijabudjetilla laatuoluita
Opiskelijoilla oli yritystä perustaessa hurja tavoite: panimo piti saada pystyyn alle kymmenellä prosentilla normaalikuluista. Suurin osa oluenpanolaitteistosta tehtiin itse tai ostettiin käytettynä. Jotta tuotantoa voitiin pitää tehokkaasti yllä kahden miehen voimin, laitteistoon piti suunnitella käytännöllisiä ratkaisuja. Esimerkiksi tuhatlitraisten astioiden siivoamista varten kehiteltiin erityinen kippisysteemi.
Laakson ja Niskasen mukaan Suomen olutkulttuuri on murroksessa, mikä on ollut havaittavissa opiskelijapiirien illanviettoja myöten. Oluesta on tulossa salonkikelpoista, ja sen laatuja maistellaan eri tavalla kuin ennen. Tästä syystä hyvät pienpanimo- ja käsityöoluet menestyvät markkinoilla, kun taas suurissa makropanimoissa käydään yt-neuvotteluja.
Pienpanimonkaan toiminta ei ole aivan yksinkertaista.
– En sanoisi alkoholin valmistamista helpoksi. Mikään ei ole niin byrokraattista kuin tämä, Niskanen tuskailee.
Pelkkä toimilupien hakeminen oli pallottelua viranomaiselta toiselle, ja yrityksen arjessa kaikki myynti pitää tarkasti dokumentoida. Pilkkuvirhekin voi aiheuttaa pienelle yritykselle konkurssin. Byrokratiaan kyllästyneille Niskaselle ja Laaksolle Kaarina oli helppo valinta panimon sijainniksi, sillä he totesivat sen Turkua huomattavasti yrittäjäystävällisemmäksi.
Tummaa olutta, mustaa huumoria
Radbrew on tähän mennessä julkistanut kolme American Pale Ale -tyypin olutta. Hedelmäiset alet ovat saaneet hyvän vastaanoton. Uusia oluita on jo tekeillä.
– Suurimmat odotukset on ladattu tähän, Laakso sanoo ja taputtaa suurta tynnyriä, jossa valmistuu stoutia.
Oluiden väriä, katkeroastetta ja alkoholipitoisuutta voidaan simuloida tietokoneohjelmilla, mutta niiden lopullista makua ei voida varmasti ennustaa.
– Kun olutta on tehnyt tarpeeksi, tulee tietty tatsi ja tietää, miltä lopputulos tulee maistumaan. Aivan kuten ruuanlaitossakin, Niskanen selvittää.
Vaikka oluen laatuun ja makuun suhtaudutaan vakavasti, on jotain tehty vähän kieli poskessakin. Tuotteiden nimissä leikitellään maailmanlopun teemoilla. American Pale Ale -sarjan oluet on nimetty Trinityksi, Crossroadsiksi ja Sandstoneksi Yhdysvalloissa 50-luvulla tehtyjen ydinkoeräjäytysten mukaan.
– Saatiin ikävistä asioista tutut nimet vähän mukavampaan teemaan. Se on mustaa huumoria, ei synkistelyä.
Uuden stoutin nimellä ”Alone in the dark” taas viitataan humoristisesti zombiapokalypsiin.
Teksti ja kuva: Kaisu Hautamäki
Juttu on julkaistu Kaarina-lehdessä 4.2.2015