Harmonikan soittaja haluaa insinööriksi
Harmonikan soittajana valtakunnallista mainetta kerännyt Eemeli Morander on kevään tuore ylioppilas Someron lukiosta.
Morander osallistui viime syksynä haitarinsoiton MM-kisoihin, mutta ei suunnittele musiikista itselleen ammattia.
– Suuntaan tekniselle alalle, kone- ja rakennustekniikka kiinnostaa. Olen hakenut esimerkiksi teknilliseen korkeakouluun Tampereelle ja Lappeenrantaan, lisäksi olen hakenut lukemaan matematiikkaa.
Alan kannalta tärkeät ylioppilastutkintokokeet sujuivat Moranderilta hyvin. Matematiikasta ja fysiikasta tuloksena olivat eximiat.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelu on jatkunut tiiviisti, sillä Moranderilla ovat edessä useat pääsykokeet. Ensimmäiset Hämeen ammattikorkeakouluun ovat torstaina, seuraavat pääsykokeet ovat ensi viikolla.
Eemeli Morander keikkailee ahkerasti kahden veljensä kanssa. Musiikki on hänestä hyvää vastapainoa opiskelulle, mutta suurin palo nuorella miehellä on tekniselle alalle.
– Aion jatkaa keikkailua veljien kanssa myös jatkossa. Valintani on ollut selvä jo suhteellisen kauan.
Moranderin harmonikkaura huipentui viime syksynä soittopelin MM-kisoihin Turussa, kansainväliseen Coupe Mondiale -harmonikkakilpailuun. Tuloksena oli 14. sija. Enää hän ei aio musiikin saralla kilpailla.
Teksti: Johanna Käkönen
“Hyvä ja helpottunut olo”
Pakkahuoneen rannassa seisoo maanantaina aamupäivällä kaksi säteilevää nuorta. Juulia Rannus ja Iiro Kivistö ovat juuri saaneet kevään ylioppilaskirjoitusten lopulliset, ylioppilastutkintolautakunnan tarkastamat tulokset. Molemmat pääsevät juhlimaan valkolakkiaan suunnitellusti parin viikon kuluttua.
– Fiilis on juuri nyt aika helpottunut. Varsinaisesti kokeen läpimenoa en jännittänyt, mutta arvosanoja hermoilin kuitenkin hieman, Rannus kertoo tunnelmistaan tuoreeltaan.
– Tosi hyvä olo, jatkaa Kivistö.
Lopullisia tuloksia saatiin tänä vuonna odottaa useampi päivä viime vuotta pidempään, ja monissa perheissä juhlien valmistelut uskallettiin aloittaa kunnolla vasta virallisten tulosten varmistuttua. Rannuksen ja Kivistön perheissä juhlahumuun on valmistauduttu jo hyvissä ajoin.
– Meillä suurin osa suvusta asuu Helsingin suunnalla, joten lakituspäivänä juhlitaan vain pienen porukan kesken ja isommat juhlat pidetään sitten myöhemmin, Juulia Rannus kertoo.
Iiro Kivistö muistelee kirjoittaneensa aika monta kutsukorttia, mutta tarkkaa vierasmäärää hän ei osaa sanoa.
– Juhlat pidetään perinteisesti kotona ja puku on jo valmiina. Lakki pitäisi vielä hommata, olin vähän unohtanut koko jutun, hän naurahtaa.
– Minun mekkoni on tilattuna, mutta ei ole vielä tullut. Nyt alkaa jo mietityttää, ehtiikö se ajoissa perille, Rannus jännittää.
Molemmille on kesäksi jo työpaikka tiedossa ja syksyksi jatko-opintoihin hakemukset vetämässä.
– Hain lukemaan liikunnanopettajaksi, fysioterapeutiksi ja toimintaterapeutiksi. Jos paikka ei heti aukea, hakeudun varmaan syksyllä sitten valmentaville kursseille, joista olisi apua ensi vuonna hakiessa, lukulomalla Turkuun muuttanut Juulia Rannus suunnittelee.
Iiro Kivistön paperit ovat vetämässä Lahden Muotoiluinstituuttiin, mutta suurempia paineita hän ei sisäänpääsystä ota.
– Haku tuli niin äkkiä tuossa kirjoitusten lomassa, ettei sitä hirveästi edes ehtinyt miettiä, mihin hakea. Ja armeija tähän tulee väliin joka tapauksessa, pääsin sisään tai en. Siellä on onneksi aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä.
Lakkiaisia vietetään lauantaina 4.6.
Teksti ja kuva: Päivi Sappinen
“Mikään ei ole mahdotonta”
Pöytyän Elisenvaaran lukion tuoreella ylioppilaalla Verneri Nissilällä on selvät suunnitelmat. Ensin joko Turun tai Helsingin yliopistoon opiskelemaan biokemiaa tai molekyylibiotieteitä, tammikuussa armeijaan Niinisaloon ja ensi keväänä opiskelupaikkahakemus Lontooseen.
Kahdeksan ainetta hyvin arvosanoin kirjoittaneen Nissilän suurimman haaveen toteutuminen on hyvien papereiden ansiosta askeleen lähempänä. Tavoitteena nimittäin on opiskelupaikka University of East Londonissa.
Ulkomailla opiskelu on ollut Nissilän haaveena jo kauan. Halu nähdä maailmaa ja tutustua erilaisiin ihmisiin on kasvanut partioharrastuksen myötä.
–Partio on kasvattanut minusta avarakatseisemman ihmisen, vaikka osaanhan minä pari solmuakin tehdä, Pöytyän Pöllöissä 7-vuotiaasta partiota harrastanut Verneri virnistää.
Harrastuksensa myötä Nissilän on myös oppinut olemaan murehtimatta turhasta. Hän uskoo, että kaikki järjestyy aina lopulta parhain päin.
–Mikään ei ole mahdotonta. Mikään pääsykoe ei esimerkiksi ole niin mahdoton, ettei siitä voisi selvitä. On tärkeää tarttua tilaisuuksiin, sillä on tyhmää valittaa, jos ei ole tehnyt asioiden eteen mitään.
Teksti ja kuva: Nelly Rauhala, Auranmaan Viikkolehti
Ylioppilaan haaveena näyttämöt
–Toisaalta helpottunut, mutta vähän haikea olo, kun ei ihan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, Kosken lukion uusi ylioppilas Laura Flemming myöntää.
Monessa mukana oleva nuori kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kuusi ainetta ja suoritti lukiodiplomin musiikissa ja ilmaisutaidossa. Diplomit tukevat nuoren haavetta ryhtyä laulavaksi näyttelijäksi.
Kipinä näyttelijän uraa kohtaan syttyi todenteolla yläkoulun työelämään tutustumisjaksolla Åbo Svenska -teatterissa.
–Siitä lähti halu näyttelijäksi. Rakastan sekä musiikkia että näyttelemistä yli kaiken, esiintymisestä lapsesta asti nauttinut Flemming huokaa.
Ylioppilas on matkannut kohti unelmaansa läpi koko elämänsä, sillä sekä näytteleminen että laulaminen ovat olleet nuoren naisen elämässä mukana pienestä saakka.
Kiirettä on myös pitänyt. Viime syksynä Flemming kiisi Koski-Salo-Koski-Forssa -väliä. Salon teatterissa hän näytteli Peer Gynt -esityksessä ja Forssan musiikkiopistossa treenasi laulua. Kaikesta huolimatta ylioppilaalle jäi aikaa myös opiskelulle ja kavereille.
–Koko lukion ajan on täytynyt juosta paikasta toiseen. Ei se kuitenkaan ole opiskeluja häirinnyt. Opin tunneilla kuuntelemalla, joten minun ei tarvinnut tehdä paljoa töitä tavallisia koulutehtäviä varten, hän paljastaa.
Teksti ja kuva: Nelly Rauhala, Auranmaan Viikkolehti
