Bussimme lähti Piispanristin pysäkiltä kello 2:07 sunnuntain vastaisena yönä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, mistä lensimme Münchenin kautta Etelä-Italiaan, Bariin. Erasmus+ -projektikohteemme oli Taranton kaupunki Italiassa. Matkalle osallistui neljä oppilasta ja kaksi opettajaa Piispanlähteen koulusta.
Kun pääsimme vihdoin pitkän matkan jälkeen perille, oli edessä ruokailu. Italialainen ruoka oli todella hyvää. Aamupalat olivat varsin kevyitä, mutta lounailla ja päivällisillä eteemme kannettiin yleensä useita ruokalajeja. Pääsimme tutustumaan tunnetuimpien italialaisten ruokien lisäksi myös uusiin ruokiin, kuten makkaraperunapizzaan. Joidenkin ruokien sisältö jäi myös arvailujen varaan.
Isäntäperheemme olivat mukavia, ja italialaiset olivat iloisia, sosi-
aalisia ja kohteliaita. Paikalliset tosin puhuivat toisilleen melko kovalla äänellä, tarkoittamatta kuitenkaan mitään pahaa. Autossa turvavyötä ei annettu kiinnittää, kotonakin pidettiin kengät jalassa, ja kaupungilla oli kuulemma turvatonta lapsille jo seitsemän jälkeen.
Ensimmäisen yön jälkeen lähdimme italialaiseen tapaan kevyen aamupalan jälkeen kohti koulua. Italialainen koulu oli suomalaiseen verrattuna karu ja alkeellinen. Koulussa olisi ollut mukava olla enemmän ja nähdä paikallista koulunkäyntiä.
Sitten nähtävyyksien pariin! Niissä meitä kierrätettiin paljon, ehkä liiankin kanssa. Vierailimme useissa hienoissa paikoissa. Ensimmäisenä matkan jälkeisenä päivänä meitä kierrätettiin opastetusti Taranton vanhassa kaupungissa, joka oli kaunis ja todella pittoreski.
Toisena päivänä menimme katsomaan hienoa tippukiviluolastoa ja Alberobellon kylää ja sen erikoisia sipulikattoisia pikkutaloja, joita oli useita satoja. Kolmannen päivän vietimme Taranton laivastotukikohdassa, jossa pääsimme vierailemaan ehdan sukellusveneen sisälle. Lisäksi kävimme Aragonesen linnassa, joka oli mielestämme hieman yliarvostettu kohde. Linna oli kooltaan iso, mutta sisätiloissä ei ollut käytännössä mitään. Neljäntenä päivänä vuorossa oli Sassi, vanha, rinteelle umpeen pikkuruisia kivitaloja rakennettu kaupunki, joka oli Alberobellon lisäksi toinen UNESCOn maailmanperintökohde. Kaupunki oli hieno, mutta kokopäiväretki sinne oli liian pitkä. Kohteet olivat upeita, mutta meidän ryhmämme mielestä lähes jokaisessa kohteessa oltiin liian kauan ja opastus oli usein liian pikkutarkkaa.
Matka oli hieno ja mieleenpainuva kulttuurielämys. Lähtisin kyllä toistekin!
Teksti: Simo Sääski & kuvat: Seija Niittymäki
Piispanlähteen koulu on ainoana Suomesta mukana viiden maan välisessä Culture and Commnication -hankkeessa. Hankkeen aikana suomalaiset vierailevat kaikissa kohdemaissa ja tutustuvat niiden kulttuureihin. Ensi vuoden alussa on kaarinalaisten vuoro toimia isäntäperheinä Puolasta, Italiasta, Espanjasta, Bulgariasta ja Kroatiasta tuleville nuorille.
