Suomen kristillisen yhteiskoulun uusi ylioppilas Jake Perho tunnustaa, ettei ole kovin ahkera opiskelija. Hän on ennemminkin selviytyjä.
Peruskoulun jälkeen Perho lykkäsi lukion aloittamista parilla vuodella ja lähti isänsä ja neljän sisaruksensa kanssa purjehtimaan Karibialle. Kaksi vuotta kestäneellä matkalla perhe kohtasi odottamattomia vastoinkäymisiä. Ensin matka seisahtui kuukausiksi, kun veneeseen tuli vikoja. Eräänä yönä perhe heräsi puukolla aseistautuneiden rosvojen vierailuun. Jännittävä oli myös paluumatka Atlantin yli takaisin Suomeen. Maata ei näkynyt kuuteen viikkoon ja aallot nousivat välillä korkeiksi. Kaikesta selvittiin.
– Kaikkien kokemusten myötä luottoni yläkertaan kasvoi. Opin arvostamaan turvallista kotimaata, perhesuhteet lujittuivat, ja kasvoin hengellisesti, Perho summaa matkan antia.
Karibian-purjehduksen jälkeen nuorukaisen oli vaikeaa päästä lukio-opinnoissa muiden tahtiin, sillä matematiikka ja ruotsi olivat alkeita myöden kadonneet kahden vuoden aikana päästä. Onneksi koulun opettajat ottivat Perhon kuin lapsekseen ja auttoivat tämän kursseista läpi ja valkolakkiin kiinni.
Maailmaa nähneelle Perholle Piikkiön Toivonlinnassa sijaitsevan yhteiskoulun asuntola on yläkoulusta lähtien ollut kaikkein pysyvin koti. Perhon äiti kuoli tämän ollessa viidennellä luokalla, minkä jälkeen vanhemmat sisarukset muuttivat kotoa omilleen. Isä vaihtoi kotia usein, eivätkä tämän uudet asunnot tuntuneet samanlaisilta kodeilta kuin Toivonlinna. Asuntolan väestä muodostui ympärille perheenomainen yhteisö, ja koulun ilmapiirissä pahimmatkin kovikset muuttuivat kohteliaiksi ja kilteiksi.
Valmistumisesta huolimatta Perhon ei tarvitse jättää rakasta kotiaan taakseen, vaan hän jää entiseen opinahjoonsa suorittamaan siviilipalvelusta. Sen jälkeen 21-vuotias Perho suunnittelee hakevansa palomieheksi.
– En halua työssäni vain istua, ja palomiehenä on mahdollisuus auttaa ihmisiä. Työssä on pieni kuoleman riski, mutta uskovaisena minun ei tarvitse pelätä.
Teksti: Kaisu Hautamäki, Kaarina-Lehti.