Syyskuussa Anne-Mari Paavilainen saapui judon veteraanien MM-kisoista kotiin pronssimitalin kanssa. Kaarina-lehti julkaisi alla olevan jutun Paavilaisesta 28.6.2017.
“Oleellista on matka”
Anne-Mari Paavilainen valmistautuu judon MM-kisoihin
Joskus nuoret jäävät koukkuun kerrasta. Usein, kun urheilulajin luonne ja omat ominaisuudet kohtaavat, on valinta selvä. Näin kävi myös kesämäkeläiselle Anne-Mari Paavilaiselle. Voima ja ketteryys ovat ominaisuuksia, joille judossa on käyttöä, ja hänen osaltaan homma oli kerrasta selvä. Judo oli hänen lajinsa.
Nyt, vajaat 30 vuotta myöhemmin kaikki salilla vietetyt tunnit kantavat edelleen hedelmää. Toukokuun lopulla hän toi kotiin Kesämäkeen SM-kisojen 78-kilon luokan hopean. Muutamia viikkoja aiemmin hän voitti veteraaniluokassa PM-kisojen hopeaa ja viime vuoden lopulla Floridasta oli tuloksena MM-kisojen (veteraaniluokan) hopea. Ja kaikki tämä rennolla asenteella:
– Mennään sinne kaatuilemaan.
”Opetan hyvän kautta”
Paavilaista viehättää judossa monipuolisuus.
– Kilpailin aktiivisesti 25-vuotiaaksi, mutta lasten myötä harjoitteluun tuli tauko. Nykyään harjoitteluuni kuuluu paitsi lajiharjoittelu myös liikkuvuus- ja kuntopiiritreenit. En ehkä näe niinkään judoa harrastuksena, vaan pikemminkin elämäntapana, ja olenkin aika aktiivinen seuratoiminnassa, sanoo Turun Judoseuraa edustava Paavilainen.
Aikaa vievät paitsi oma kilpaileminen ja harjoittelu, myös junioreiden valmentaminen ja seuratyö. Juniorimäärää on onnistuttu kasvattamaan kuudesta harrastajasta aina 70:een. Se on tarkoittanut lukuisia työtunteja lajin eteen. Erityisesti Paavilainen iloitsee keski-ikäisten naisten ryhmästä, jonka hän on saanut koottua judosalille.
– He ovat kertoneet, että harjoittelussa parasta on ilo, kuperkeikat ja tyttöjuttujen tekeminen aikuisena. Opetan hyvän kautta, kehumalla. Monelle nelikymppiselle sekin on uusi kokemus. Nuorena harrastaessa kritiikki saattoi olla kovaakin. Tykkään, kun saan huomioida kaikki yksilöinä ja antaa hyvää kannustavaa palautetta.
Paavilainen on nähnyt seurojen heräämisen aikuisten harrasteliikuntaan ilman tavoitteita, mutta hän toivoo, että se voisi toteutua lastenkin kohdalla. Paavilainen korostaa voimakkaasti positiivisen palautteen merkitystä. Palautetta lapsille voi antaa vanhempienkin kautta.
Judosta oppia elämään
Judon ja muiden itämaisten itsepuolustuslajien kohdalla puhutaan myös henkisestä puolesta. Paavilainen löytää helposti vertailukohdan arkielämään ja kertoo muiden kunnioittamisen olevan tärkein seikka.
– Judossa on kaksi pääperiaatetta: maksimaalisen voiman ja tehon sekä yhteisen hyvän periaate. Aika pitkään elämässä näillä pärjää: yhteisen hyvän kautta toimimalla, ja kun jotain tekee, niin tekee sen kunnolla.
Tätä samaa muiden kunnioittamisen periaatetta hän on havainnut myös lapsissa, jotka ovat harrastaneet lajia.
Seuraavat isot kisat Paavilaisella on Sardiniassa syyskuussa järjestettävät veteraanien MM-kisat. Pikku hiljaa treenitahti tiivistyy. Sopivan kokoisia vastustajia pitää etsiä laajemminkin Etelä-Suomesta, ja Paavilainen käykin myös Lahdessa ja Helsingissä harjoittelemassa.
– Veteraanikisoissa kaikki ovat toistensa kavereita, egot ovat jääneet kotiin. Sillä ei ole niinkään väliä mitä saavuttaa, vaan oleellista on matka, joka on tehty päämäärän eteen. Titteleillä ei ole merkitystä, mutta kivaa on, jos saa jonkun nurin.
Jutun on kirjoittanut Pekka Tenhonen.
