Varma kevään merkki on se, että lehden sivut täyttyvät koirankakkakeskustelusta. Toimituksen vessahuumorin rajoja koetellaan, kun sähköposti tulvii pissa- ja kakkakuvia – ja sivumennen sanoen, ne rajat ovat yleensä melko pitkällä.
Pahimus on vuosien varrella oppinut, että huolimatta siitä, kuinka vimmaisesti asiasta kirjoitellaan, kakan määrä on vakio. Siksi on aika siirtyä tehokkaampiin keinoihin yhteisymmärryksen lisäämiseksi. Pahimus haastaa koiranomistajat kulkemaan kaksivuotiaan taaperon kanssa kakkaesteradan läpi. Koiranomistajan tehtäviin kuuluu estää taaperoa maistamasta ja koskemasta kakkaan tai ryömimästä sen yli. Radan loppuhaaste on taaperon putsaaminen.
Kakasta nillittäjät eivät pääse sen helpommalla. Heidän tehtävänään on ulkoiluttaa koiraa asioilla ja sen jälkeen arpoa täplikkään hangen vieressä, että mikä kasoista mahtaa olla sen oman koiran jäljiltä. Luonnetta testaa se, kuinka pitkään ulkoiluttaja viitsii kanniskella lämmintä muovipussia kädessä tai taskussa roskakoria etsien. Lisäpisteitä saa, jos koiralla on vatsa sekaisin.
Väyryselle vaan vinkiksi, että seuraava puolueyritelmä kannattaa nimetä koirankakkapuolueeksi, niin johan alkaa ääniä sadella.
Terveisiä Aarolta ja Vililtä!
Asumme nykyään Myllykoskella ja meillekin on jo rakenteilla koirapuisto. Kaarinan koirapuisto taitaa olla laadukkaimpia koko valtakunnassa. Kiitos päättäjille! Täällä osataan muuten siivota jätöksemme vaikka landella ollaankin eli vähemmän täällä näkyy koiran kakkaa teiden varsilla kuin Kaarinassa.
Terveisiä kaikille tutuille
toivottavat Aaro, Vili & Antero
Kommenttien lisääminen on estetty.