Yhteensä miestä syytettiin 14 eri rikoksesta. Mies on pääosin tunnustanut teot, ja myös muut todisteet puhuvat hänen syyllisyytensä puolesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan mies oli tekojan aikana syyntakeinen.
THL:n lausunnon mukaan mies on altis hallitsemattomiin raivonpuuskiin ja hänellä on vaikeutta toimia pitkäjänteisesti. Tämän ”on katsottu mitä ilmeisimmin osaltaan vaikuttaneen tapahtumien kulkuun”, käräjäoikeuden tuomiossa kirjoitetaan, mutta ilmi ei tullut niin vakavia psyykkisiä ongelmia, että syyntakeettomuuden raja ylittyisi.
Oikeus piti kuitenkin mahdollisena, että syytetty ei ollutkaan aloittanut väkivaltaa vaan uhri. Oikeus myös katsoi, että surmatyötä ei ollut tehty vakaasti harkiten eikä etukäteen suunnitellen.
Esimerkiksi kääntöveitsen ottaminen mukaan ei viitannut oikeuden mukaan suunnitelmallisuuteen, sillä mies piti veistä mukanaan muulloinkin ja oli saanut aiemmin tuomion vaarallisen esineen hallussapidosta. Isäpuoli oli lähipiirilleen sanonut pelkäävänsä syytetyn joskus vielä tappavan hänet heidän huonojen väliensä ja isäpuolen aiemman ankaran kasvatuksen vuoksi, mutta varsinaisia tappouhkauksia oikeudella ei ollut tiedossa.
Syytetty tuomittiin kuitenkin tapon sijaan murhasta, sillä isäpuoli surmattiin erityisellä raakuudella. Poikkeuksellista julmuutta osoitti oikeuden mukaan veitseniskujen määrä ja syvyys sekä se, että moni iskuista kohdistui uhrin päähän tai kaulaan. Liikuntarajoitteinen uhri ei pystynyt pakenemaan, ja syytetty palasi vielä tauon jälkeen puukottamaan maassa makaavaa ja jo menehtynyttä uhriaan. Oikeus katsoikin, että tilanteen edetessä mies teki tietoisen ratkaisun surmata isäpuolensa.
Mies oli lyönyt isäpuoltaan puukolla 61 kertaa kääntöveitsellä eri puolille vartaloa. Kaksi kolmasosaa iskuista tulivat uhrin jo kuoltua. Monet iskuista ulottuivat yli 10 senttimetrin syvyyteen.
Oikeus linjasi, että mies on syyllinen murhan lisäksi muun muassa pahoinpitelyihin, paikkojen rikkomisiin, laittomiin uhkauksiin ja huumausaineen käyttörikokseen.
