Lyyti Oy:n toimitusjohtajan Petri Hollménin elämä kuulostaa kadehdittavan hyvältä. On menestyvä yritys: viime vuonna tuli valtakunnallinen yrittäjäpalkinto ja kutsu Linnan juhliin.
Kymmenen vuotta sitten Hollmén oli hyvin toisenlaisessa tilanteessa. Silloin hän myi paistinpannuja.
– Kevät 2010 oli käännekohta elämässäni. Siirryin palkkatöistä täyspäiväiseksi yrittäjäksi, mutta tuotteemme ei käynyt niin hyvin kaupaksi kuin kuvittelimme, mies aloittaa tarinansa.
Puoli vuotta myöhemmin Hollmén kävi vakavan keskustelun yhtiökumppaninsa Rami Peltosen kanssa. Yrityksen tilanne oli huolestuttava. Kassanpohja häämötti ja lainat olivat tapissa. Yritys työllisti tuolloin neljä ihmistä, mutta liikevaihtoa oli kertynyt puolen vuoden aikana vain 150 euroa.
Hollmén ei ollut kuitenkaan vielä valmis antamaan periksi. Hän soitti tuttavalleen, keittiötarvikkeisiin erikoistuneen Heirol Oy:n toimitusjohtajalle Rolf Moborgille ja pyysi tältä apua.
– Olemme Suomen ainoa it-alan yritys, joka on myynyt paistinpannuja. Myimme niitä kahdessa päivässä enemmän kuin kaikki Suomen Prismat kuukaudessa.
Paistinpannujen kauppaamissa auttoi Hollménin Perjantaikokki -blogi. Sieltä löytyi valmis asiakaskunta.
– Sillä tavalla selvisimme siitä vuodesta ja saimme yrityksemme pelastettua, Hollmén kuvailee.
Yrittäjä, ei onnistuja
Piispanristillä asuva Petri Hollmén oli yksi Kaarinassa järjestetyn Selviytyjät-seminaarin puhujista. Oman selviytymistarinansa kertoivat myös lento-onnettomuudesta selvinnyt Ulrika Björkstam ja laskettelurinteessä aivovamman saanut Pekka Hyysalo .
Hollménin kohdalla yritteliäisyyteen kannustettiin jo lapsuudenkodissa. Teini-iässä hän oppi, että kaikesta voi selviytyä.
– Kasvoin yhdessä viiden veljeni kanssa suurella maatilalla Kuusistossa. Olin teini-ikäinen, kun vanhempani erosivat. Eron jälkeiset tapahtumat olivat isossa roolissa siinä, millainen minusta tuli.
Vanhempien ero osui juuri ennen 1990-luvun lamaa ja pankkikriisiä. Eron jälkeen Petri muutti äitinsä ja veljiensä kanssa omakotitaloon Kuusistoon. Pankkikriisin seurauksena kiinteistöjen arvo kuitenkin romahti, eikä talo kelvannut enää lainan vakuudeksi.
– Pankki ilmoitti, että meillä on viikonloppu aikaa tyhjentää talo. Remontti uusia asukkaita varten alkaisi maanantaina, Hollmén muistelee.
Perheen kotina toimi kuukauden ajan hotelli Kivitaskun kaksi huonetta. Sen jälkeen he saivat vuokrakaksion Kaarinan keskustasta.
– Jaoin asunnon ainoan makuuhuoneen kahden veljeni kanssa. Teini-ikäisestä pojasta se ei tietenkään ollut hirveän mukavaa.
Lamavuodet opettivat, että töitä tekemällä pärjää. Hollmén tienasi taskurahaa jakamalla veljiensä kanssa lehtiä. Palkkapäivänä tuntui hyvältä, kun rahan eteen oli tehnyt töitä.
– Tuli luottamus, että fiksu pärjää, kunhan on valmis tekemään töitä. Se ajatus on kantanut yrittäjänäkin, että jos tämä homma kaatuu, niin löydän jonkun muun työn. Yrityksen mukana ei mene koko elämä.
Epäonnistumista pelätään Hollménin mukaan liikaa. Suomessa konkurssia pidetään häpeällisenä, kun se maailmalla nähdään enemmän oppimiskokemuksena.
– Minusta yrittäjä on sanana kuvaava. Yrittäjän tehtävänä on yrittää. Hän on yrittäjä, ei välttämättä mikään onnistuja.
Epäonni kääntyi voitoksi
Lyytin tarina sai sekin alkunsa epäonnisesta sattumasta. Vuonna 2006 Hollmén toimi höyrylaiva Ukkopekan markkinointipäällikkönä ja puuhasi kokoon asiakastapahtumaa.
Ilmoittautumisia ei tullut, vaikka tapahtuma lähestyi. Neuvokas markkinointipäällikkö päätti vielä viikkoa ennen kokeilla, miten uutiskirjeenä lähetetty sähköpostikutsu toimisi.
– Seuraavana aamuna sähköpostissani oli 2 000 ilmoittautumista. Paikkoja oli 50.
Hollmén vastaili sähköposteihin ja kopioi Excel-taulukkoon osallistujien nimiä, yhteystietoja ja allergioita. Työn lomassa hän mietti, että osallistujatietojen kokoamiseen on pakko olla jokin helpompikin tapa. Ei ollut.
Siitä ajatuksesta sai alkunsa Lyyti – sähköinen palvelu, jonka kautta voi hoitaa esimerkiksi tapahtumien ilmoittautumisia ja kutsuja.
Vaikeina aikoina Hollménia on auttanut hullu usko omaan tekemiseen ja omakohtainen kokemus siitä, että Lyytin kaltaiselle palvelulle on tarvetta.
Kovan työnteon lisäksi on tarvittu myös ripaus onnea. Lyytin onni on ollut hyvä ajoitus.
Nykyään yrityksellä menee hyvin. Lyytin liikevaihto oli viime vuonna neljä miljoonaa euroa. Yritys työllistää 50 ihmistä ja sillä on toimistot viidessä eri massa.
Viime kesänä pääomasijoittaja Vaaka Partners osti enemmistöosuuden yhtiöstä. Hollmén jatkaa edelleen Lyytin toimitusjohtajana, vaikka tehtävässä jatkaminen ei ole hänelle taloudellisessa mielessä välttämätöntä.
– Hienointa on se, että on vapaus tehdä, mutta ei enää pakkoa.