Kotimäen, Kuusiston ja Piispanristin nuokkareilla oleskelee tyypillisenä arki-iltana 20–30 nuorta. Kävijäluvut eivät ole asukasmäärään nähden järisyttäviä, mutta nuokkarit ovat tärkeitä niille, jotka siellä käyvät.
– Isompien vuoro alkaa neljältä, mutta oven takana on yleensä puoli tuntia ennen porukkaa kyselemässä, pääsisikö jo sisään, nuorisotyöntekijä Juha Haanpää kertoo.
Haanpää työskentelee Kaarinan keskustan nuokkarilla. Jokaisella nuorisotilalla on omat vakiokävijänsä.
Ensi vuoden alusta Piispanristin, Kotimäen ja Kuusiston nuorisotilojen ovi käy nykyistä harvemmin. Nuokkarit ovat auki nykyisen kolmen sijaan todennäköisesti kahtena iltana viikossa.
Kyseessä on kokeilu, johon päädyttiin, kun kaupunki etsi säästöjä nuoripalveluista. Vapaa-ajan lautakunta haluaa nuorisopalvelujohtajan sijaisena työskentelevän Leena Miettisen mukaan kokeiltavan, mitä hyötyä työparityöskentelystä on ja miten aukioloaikojen supistaminen vaikuttaa pienempiin nuorisotiloihin.
Varsinaista säästöä kokeilusta ei synny, vaan pienten nuokkarien työntekijät työskentelevät jatkossa yhtenä iltana viikossa Kaarinan keskustassa tai Piikkiössä toisen nuorisotyöntekijän työparina.
Kävijämääriltään suurimpien eli Kaarinan keskustan ja Piikkiön nuokkarien aukioloajat säilyvät ennallaan.
Suurin menetys alakouluikäisille
Nuorisotyöntekijä Haanpää näkee uudistuksen isompien nuokkarien kannalta hyvänä.
– Normaalina iltana täällä käy 50 nuorta ja minä. Pystymme järjestämään monipuolisempaa ohjelmaa, jos täällä on toinen aikuinen jakamassa vastuuta, Haanpää toteaa.
Eniten pienten nuokkarien aukioloaikojen supistamisesta kärsivät alakouluikäiset nuoret. He eivät pääse välttämättä liikkumaan omaa asuinaluettaan kauemmas.
– Nuokkarilla käy myös sellaisia nuoria, joilla ei ole kerta kaikkiaan muuta järkevää tekemistä. Osan vanhemmat tekevät ehkä vuorotyötä ja ovat sen takia harvoin iltaisin kotona, Haanpää kuvailee.
Jokaisella Kaarinan nuokkarilla järjestetään oman näköistä toimintaa. Piikkiön nuorisotila on keskittynyt digi- ja mediakasvatukseen ja Kuusistossa järjestettiin kevään aikana pakohuonepelejä.
Kaarinan keskustan nuokkarilla tehdään retkiä, sillä kävijöinä on paljon sellaisia nuoria, jotka eivät harrasta mitään.Nuokkarin järjestämät retket voivat olla jollekin nuorelle ainoa mahdollisuus päästä esimerkiksi leffaan.
– Ajattelen, että nuorisotyö on monelle perheelle yksi niitä harvoja tapoja, jolla he saavat vastinetta verorahoilleen. Me järjestämme tekemistä myös niille nuorille, joilla ei ole mitään muuta, Haanpää näkee.
Nuokkari rauhoittaa ympäristöä
Nuokkareilla on vaikutusta myös asuinalueiden viihtyvyyteen. Silloin, kun nuoriso hölmöilee, ihmiset soittavat usein alueen nuorisotyöntekijälle. Haanpään mukaan tilanne yleensä rauhoittuu jo sillä, kun joku menee paikan päälle katsomaan ja juttelemaan nuorten kanssa.
– Jos keskustan nuokkari suljettaisiin, nuoret pyörisivät todennäköisesti Kaarina-talossa, markettien auloissa ja Skanssissa. Asukkaat huomaisivat vaikutukset viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole ketään, kelle soittaa.
Uhkana koulunuorisotyön lakkauttaminen
Kaupungin talouarviota valmistellessa on käyty keskusteluja myös koulunuorisotyön tarpeellisuudesta. Kaarina on yksi niistä harvoista kunnista, jolla on oma koulunuorisotyöntekijä kaikissa neljässä yhtenäiskouluissa. Monessa muussa Turun seudun kunnassa nuorisotyöntekijät vierailevat kouluissa vain silloin tällöin.
Päättäjät pohtivat nyt, tekevätkö koulunuorisotyöntekijät ja nuorisotyöntekijät päällekkäistä työtä. Neljän koulunuorisotyöntekijän vähennys toisi Kaarinalle säästöä 120 000 euroa vuodessa.
Koulunuorisotyöntekijä Santeri Jaakkolalla on työhuone Kotimäen koulussa. Oppilaat lähestyvät Jaakkolaa päivittäin sekä pienillä että isoilla ongelmilla. Tavallisesti nuoret tulevat kertomaan kiusaamisesta tai siitä, että ovat pinnanneet koulusta, eivätkä uskalla mennä keskustelemaan poissaoloista opettajan kanssa.
– Pysäyttävimpiä ovat tilanteet, joissa nuori uskoutuu minulle, että hän voi koulussa todella huonosti.
Jaakkola kokee, että nuorten on helpompi lähestyä koulunuorisotyöntekijää kuin kuraattoria tai muita koulun aikuisia. Välillä hän istuu mukana oppitunneilla ja tarkkailee nuorten käyttäytymistä, ilmeitä ja muita äänettömiä viestejä, joita opettajan on luokan edestä mahdoton huomata.
Tilastollisesti koulunuorisotyöllä on pystytty vähentämään sekä kiusaamista että kouluhäiriköintiä. Jaakkola pelkää, että ennalta ehkäisevistä palveluista säästäminen tulisi myöhemmin kalliiksi kunnalle.
– Todelliset vaikutukset ovat nähtävissä vuosien päästä. Sanotaan, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.
Työjärjestelyillä 10 000 euron säästö
Yhtenä vaihtoehtona on lisätä koulunuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyöntekijöiden yhteistyötä. Suunnitelmissa on, että koulunuorisotyöntekijät työskentelevät ensi vuoden alusta lähtien joka toinen perjantai nuorisotyöntekijöiden työparina kaupungin nuorisotiloissa. Kokeilu toteutuu, ellei koulunuorisotyöntekijöistä päätetä luopua kokonaan.
Vs. nuorisopalvelujohtajan Leena Miettisen mukaan uusi työskentelytapa toisi kaupungille noin 10 000 euroa säästöä vuodessa. Perjantai-illat ovat nuokkareilla vilkkaimpia ja nuorisotyöntekijöiden apuna on silloin käytetty tuntityöntekijöitä. Jatkossa tuntityöntekijöitä ei tarvittaisi.
Kokeilulla uskotaan olevan myös positiivisia vaikutuksia nuokkarien kävijämääriin. Tutun koulunuorisotyöntekijän perässä nuokkarille saattaa tulla myös sellaisia nuoria, jotka eivät ole uskaltaneet siellä aiemmin käydä. Huonona puolena on, että perjantai-iltojen työtunnit ovat pois koulunuorisotyöstä.
– Henkilökohtaisesti teen mielelläni iltatöitä, mutta en olisi valmis ottamaan koulunuorisotyöstä pois yhtään tuntia, Jaakkola toteaa.