Urakka oli valtava ja siihen meni iäisyys. Olin teini, ja kuorin kattilaan perunoita minulle ja poikaystävälleni. Perunoita taisi olla viisi.
Viime viikonloppuna kuorin perunoita 30 hengelle. Olen keski-ikäinen, eikä työ oikeastaan tuntunut miltään. Kattila täyttyi nopeasti.
Perustulo-kokeilu käynnisti Suomessa keskustelun, joka ei ole sammunut vaan roihahtaa vähän väliä uudelleen. Vaikutusvaltaiset aikuiset heräävät julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa painottamaan, että vapaamatkustajia Suomessa ei ole: nuoret eivät saa kuvitella, että elämässä voi vain pitää hauskaa. On raadettava otsansa hiessä, jotta veroeuroja kilisisi valtion kassaan ja hyvinvointivaltio pysyisi kasassa.
He ovat tietenkin oikeassa. Koulut ja sairaalat eivät pyöri työn ilolla vaan veroeuroilla. Toisaalta epäilen, että ne, jotka aikovat heittäytyä toisten elätettäväksi, eivät tällaisille puheille lotkauta korvaansa. Sen sijaan vapaamatkustaja-puhe piirtää aikuisuudesta uhkaavan ja kuristavan kuvan vastuuntuntoisille nuorille, jotka haluavat antaa kaikkensa mutta joille viiden perunan kuoriminenkin tuntuu vielä urotyöltä.
”En pysty ottamaan aikuisen vastuuta. Pysyn mieluummin lapsena ikuisesti”, kirjoitti pikkusiskoni kymmenisen vuotta sitten meille. Hänet laskettiin 19-vuotiaana Turun ja Kaarinan hautausmaalle.
Muistakaa kertoa nuorille myös toisenlaista tarinaa aikuisuudesta. On tärkeää kertoa siitä, että aikuisuudessa ja työnteossa on valtavasti iloa, että jokaiselle löytyy oman näköinen paikka, että aikuisenakin saa olla pieni ja tietämätön, että jonain päivänä ruuan tekeminen 30 hengelle voi olla helppoa, vaikka vielä ei siltä tunnu. Ehkä silloin joku pikkusisko luottaisi enemmän itseensä ja uskaltaisi astua aikuisuuteen, ehkä joku isosisko säästyisi hyvästeiltä hautausmaalla.
Maria Kesti