Kaarina-lehti aiheutti pari viikkoa sitten tietämättään pienen kohun uutisoimalla, että Aktia Arenan takana kulkeva kevyen liikenteen väylä on nimetty Junnunpoluksi.
Uutinen oli ihan totta, mutta sitä lehti ei tiennyt, että nimi oli tennisseura Åbo Lawn- Tennis Klubbenin visusti varjelema salaisuus, jota oli valmisteltu monta kuukautta. Sen piti olla kunnianosoitus seuran eläkkeelle jäävälle toiminnanjohtajalle ja pitkäaikaiselle päävalmentajalle Johan ”Junnu” Skogmanille .
Onneksi uutinen ei osunut Liedossa asuvan Skogmanin silmiin. Viikko sitten eläköitymisjuhlassa paljastettu yllätys saa miehen edelleen liikuttumaan.
– Nimellä on monta eri merkitystä. Sen voi nähdä minun polkunani tenniksen parissa, mutta se viittaa myös junioreihin, joiden parissa olen tehnyt elämäntyöni. Nimi sopii erinomaisesti alueelle, jossa liikkuu paljon junnuja eri lajien parissa.
Kohtalokas tv-lähetys
Oli pienestä kiinni, että Skogman polku vei tenniskentille eikä jonnekin muualle. Pienenä poikana Junnun päälaji oli telinevoimistelu, mutta yksi toukokuinen päivä muutti suunnan.
Perhe asui tuolloin Pietarsaaressa, jossa näkyivät Ruotsin tv-kanavat.
– Yhtenä päivänä, kun tulin koulusta kotiin, äitini seisoi telkkarin edessä. Sieltä tuli Ruotsin Davis Cupin ottelu. Innostuin ottelusta niin paljon, että totesin äidilleni, että tuota lajia olisi kiva osata.
Tuntia myöhemmin Junnun isä tuli töistä kotiin ja kertoi ilmoittaneensa pojan tenniskurssille. Se oli onnekas sattuma.
Skogman pelasi kilpaa 27-vuotiaaksi asti. Varsinainen sydämen asia hänelle on kuitenkin ollut valmentaminen. Urallaan hän on valmentanut muun muassa juniorimaajoukkueita kaikissa ikäluokissa.
Vuonna 1995 Skogman valmensi 14-vuotiaiden poikien maajoukkuetta, kun siellä pelasi eräs Jarkko Nieminen . Joukkue voitti sinä vuonna Pohjoismaiden mestaruuden.
Skogman tunsi Jarkon entuudestaan, sillä hänen toimiessaan Varsinais-Suomen tennisjaoston puheenjohtajana sihteerinä oli Jarkon äiti Leena .
– Pidimme usein kokouksia Maskussa Jarkon kotona. Jarkolla oli vaahtomuovinen pallo, jota hän löi olohuoneen ikkunaan. Se oli hyvä palloseinä.
– Lapsena Jarkko ei erottunut joukosta mitenkään silmiinpistävästi, mutta hänellä oli erinomainen työmoraali. Hän teki kaikki harjoitukset säntillisesti, Skogman muistelee.
Rakentaminen oli minuuttipeliä
ÅLK:n oman juniorityön kannalta oleellista on ollut Aktia Arenan valmistuminen Kaarinaan. Ennen sitä seuran harjoitustiloina toimi kaksi tenniskenttää Turun Manhattanilla. Aktia Arena avasi mahdollisuuden kansainvälisten kilpailujen järjestämiseen.
Alun perin ÅLK suunnitteli rakentavansa tenniskeskuksen Vasaramäkeen. Rakennuskontit odottivat jo tontilla urakan alkamista, kun maaperätutkimuksissa selvisi, että maaperä on saastunutta.
Kaarinassa seuralla oli kiikarissa aluksi Saaristotien ja 110-tien risteyksessä sijaitseva tontti, kunnes kaupunki ehdotti nykyistä paikkaa Keskurin vieressä.
– Tontin puolesta puhui se, että se oli kaavassa valmiiksi merkitty urheilurakentamiselle, mikä joudutti asioita.
Skogman kehuu yhteistyötä Kaarinan kaupungin kanssa. Asiat etenivät ripeästi.
– Meillä oli hurja vauhti päällä. Saimme rakennukselle käyttöönottoluvan vain muutamaa minuuttia ennen kuin Aktia Arenan ensimmäinen SM-karsintaottelu alkoi, Skogman muistelee.
Kaarinasta katosi yksi tennissukupolvi
ÅLK:n harrastajamäärät ovat nousset uuden areenan myötä, vaikka aluksi näytti pahalta. Seura oli laskenut, että kaarinalaiset käyttäisivät innokkaasti uusia kenttiä, sillä vielä 1990-luvulla täällä toimi vireä tennisseura.
– Emme ymmärtäneet, että täältä oli kadonnut kokonainen sukupolvi pelaajia sen jälkeen, kun Kaarinan Tenniscenterin (nykyinen Kilosport) tennistoiminta hiipui 1990-luvun lopulla.
Uusia harrastajia on saatu kuitenkin houkuteltua lajin pariin muun muassa tenniksen alkeiskurssien ja iltapäiväkerhotoiminnan kautta. Nykyisin seurassa on noin tuhat jäsentä.
Skogmanin mielestä hienointa työssä on ollut juuri juniorien kehityksen seuraaminen.
– Kyllä noita halleja nyt rakentaa, mutta se on ollut hienoa, että on saanut olla nuorten kanssa tekemisissä, Skogman toteaa.
– Kannattaa pitää huolta siitä, että seuroissa on hyviä valmentajia ja arvostaa sitä työtä, mitä he tekevät. Urheilun merkitys lasten ja nuorten kasvatuksessa on suuri, hän lisää.