Kolumni: Vegeviha

0

Elän varmaan jonkinlaisessa kuplassa, mutta olen huomannut, että lähes kaikki lähipiirissäni ovat vähentäneet lihan käyttöä. Mukaan mahtuu pari vegaaniksi tai kasvissyöjäksi ryhtynyttä, mutta suurin osa on eläinkunnan tuotteiden kulutustaan ehkä huomattavastikin vähentäneitä sekasyöjiä. Tähän joukkoon kuulun itsekin.

Päätökseen ei liity kiihkoa, vihaa tai paniikkia. Monille se ei ole suuri elämän mullistava päätös ensinkään, vaan on tapahtunut puoliksi itsestään uusien vegetuotteiden räjähdysmäisen määrän kasvun innoittamana.

Jostain syystä kuplani ulkopuolisilla ihmisillä on jotain tätä rauhallista muutosta vastaan. Se, että osa ihmisistä vapaaehtoisesti muuttaa ruokailutottumuksiaan eettisempään ja ekologisempaan suuntaan, koetaan uhkaavana ja syyllistävänä. Iltalehtien kommenteissa huudetaan suu vaahdossa, että kyllä maitoa pitää juoda ja suomalainen naudanliha on ekoteko. Sademetsän palaminen on tofua mussuttavien ituhippien syytä, huudetaan brasilialainen pihvi suussa.

Maailman muuttuminen ahdistaa aina niitä, jotka eivät halua sopeutua sen muuttumiseen. Eihän se käy, että joku yrittää tehdä omasta mielestään parempia valintoja. Kun aina ennenkin on syöty läskisoosia, kamalia nykyajan hömpötyksiä nämä kaiken maailman härkikset ja nyhtikset. Nuoriso on pilalla, mokomat eläimiä paapovat nynnyt. Haihattelevat kaupunkilaiset taas ovat kurjistamassa maaseutua kasvimaidon lutkutuksella.

Itselleni suurin muutos oli se, että vaihdoin kotimaiset maitotuotteet kotimaisiin kauramaitotuotteisiin. En koe sortavani tällä suomalaista maanviljelijää, joiden työtä arvostan, eikä minulle kuulu se, mitä muut syövät. Se on jokaisen oma asia, paitsi jos kehtaa luopua lihasta ja maidosta. Silloin se on koko internet-kansan asia.

Mia Markki

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of