Boondapurra pääsi pandajahtiin ja sudariryhmä Vesinokkaeläimet toimittajiksi

0
Monille retken kohokohta on ruuan valmistus itse luonnossa. Tällä kertaa Vesinokkaeläimet valmistivat lounaaksi tortillaveneitä.

Artikkelin ovat laatineet Rajakivenkiertäjien sudenpenturyhmä Vesinokkaeläimet. Artikkelin lopusta löytyy otteita Vesinokkaeläinten tämän syksyn päiväkirjasta, jota ei julkaistu paperisessa Kaarina-lehdessä.

Partiolainen ei viihdy pelkästään kololla vaan kaipaa reipasta ulkoilmaelämää. Niinpä päätimme viettää erään lokakuisen lauantaipäivän Littoistenjärven maisemissa. Samalla Boondapurra eli vesinokkaeläin pääsi pandajahtiin: suorittamaan WWF:n panda-merkkiä.

Luonnon monimuotoisuutta tutkimassa

Johtajat olivat ottaneet retkelle mukaan samettisen taikapussin, joka alkoi aina silloin tällöin tempoa ja pomppia, ja silloin tiesimme, että oli tullut aika suorittaa jokin tehtävä. Ensimmäisenä pussista ilmestyi käsky ”syö kaveri”. Onneksi vatsamme olivat vielä aamupalan jäljiltä täynnä, joten tyydyimme toteuttamaan ruokailun leikkimuodossa. Leikki muistutti kivi-paperi-sakset -leikkiä, mutta käytimme lajeja, jotka syövät toisiaan: lohi syö hyttysen, karhu syö lohen ja hyttynen syö karhun – tai ainakin imee sen verta. Leikin tarkoitus oli muistuttaa luonnon kiertokulusta.

Hetken temmellettyämme alkoi pussi taas ilmoittaa itsestään. Paljastui vähemmän mukava mutta välttämätön roskienkeruu-haaste. Vedimme työhanskat käteemme ja suuntasimme katseemme maanrajaan.

Käveltyämme hetken järven itäistä rantaa oli taas aika uuden tehtävän. Tällä kertaa saimme ohjeeksi tutustua ötökän elämään. Kaivoimme repuistamme haavit, palan valkoista lakanaa ja luupit. Haaveilla kauhoimme järvivettä ja yritimme löytää elonmerkkejä. Lokakuussa järvivesi oli jo niin viileää, että emme onnistuneet löytämään edes surviaissääsken toukkia. Valkoista lakanaa apuna käyttäen ja oksia ravistellen löysimme rannan puustosta kuitenkin erilaisia hämähäkkejä. Kiven alta löytyi myös kastemato, ja olipa yksi leppäkerttukin vielä liikkeellä.

Jokainen sudenpentu sai päivän taipaleen aikana ikuistaa kameralla mielestään erityisen kauniin maiseman tai paikan.

Ruokaa!

Nälän kurniessa päätimme, että nyt olisi oikea aika ryhtyä lounaantekoon. Taivaalta vihmoi vielä vettä, joten viritimme kokkien suojaksi puiden väliin laavukankaan eli tarpin. Tarpin alla oli mukava pilkkoa vihanneksia ja paistaa jauhelihaa. Olimme suunnitelleet retkiruoan yhdessä, joten tortillat maistuivat kaikille.

Sitten vuorossa oli suunnistustehtävä: tarkoituksena oli löytää kartan avulla Järvelän kosteikkoalueen lintutornille. Sinne päästessämme olikin mukava syödä pieni välipala ja ihastella aurinkoista kosteikkomaisemaa – sateesta ei ollut enää tietoakaan.

Jatkaessamme matkaa kohti uimarantaa saimme taikapussista ryhmätehtävän: etsi erilaisia. Yksi ryhmä etsi erilaisia värejä, toinen tuoksuja ja kolmas tuntoja. Esittelimme löydöksemme muille ja saimme käsitystä luonnon monimuotoisuudesta.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Viimeisenä tehtävänä pussista ilmestyi ympäristötaideteoksen teko. Valitsimme yhdessä kiinnostavan uhanalaisen eläimen ja rakensimme luonnosta löytyvistä materiaaleista sen kuvan. Liekö Littoistenjärven uimarannalla ennen köllötellyt niin montaa merikilpikonnaa kuin tuona lauantai-iltapäivänä?

Sisaruspiirissä kertasimme vielä, mitä olimme päivän aikana kokeneet.

Syksyisestä päiväretkestä muistoiksi jäivät lehdet ja niiden kauniit värit, hämähäkit sekä leppäkerttu, joutsenet, puut, muta (jossa osa meistä vietti enemmänkin aikaa), vesisade sekä järvi ja suppilovahverot.

Pysyvämmäksi muistoksi päiväretkestä saimme jokainen Maailman luonnonsäätiö WWF:n ja Suomen Partiolaisten yhdessä tuottaman Panda-merkin.

Fakta

Keitä me olemme

  • Vesinokkaeläimet on partiolippukunta RajakivenKiertäjien sudenpentulauma.
  • 12 sudenpentua ja 3 johtajaa.
  • Sudenpentujemme yhteenlaskettu ikä on 109 vuotta.
  • Mottomme on ”Olemme reippaita, olemme hurjia, olemme aina valmiina!”
  • Maskottimme nimi on Läpsy.
  • Aloitamme kokoontumisemme aina laulamalla: ”Reilut pennut, sudenpennut jälleen koolla on. / Kohta nousee, varmaan nousee riemu kattohon. / Laulu tää kun soipi, arvata jo voipi: / Reilut pennut, sudenpennut jälleen koolla on.”

Vesinokkaeläinten reipas syksy – pysyisitkö vauhdissa mukana?

Osana Toimittaja -jäljen suorittamista olemme kirjanneet partiokertojen tapahtumia päiväkirjaan. Tässä otteita sudenpentulaumamme tämän syksyn tapahtumista:

Lauman syyskausi aloitettiin vierailemalla Kuralan kylämäessä. Karoliina Lehtonen muistelee nähneensä maatilalla hevosia ja lampaita sekä osallistuneensa aarrejahtiin. Kaikkien mielestä oli hauskaa, kun koko laumailta vietettiin ulkona, lukuun ottamatta käyntiä vanhassa ladossa.

Nelli Vähänikkilän seuraavalla viikolla kirjoittamien päiväkirjamerkintöjen mukaan tämän vuoden läsnäolomerkit kerätään aluksi jokaisen itse ompelemaan kangaspussiin, ja sieltä ne liimataan sitten kerralla koristeeksi uuteen istuinalustaan. Kangaspusseihin pyöriteltiin parityöskentelynä nyörit, joilla pussinsuu saadaan suljettua.

Yhteiset kokoontumisemme aloitamme aina partiolaululla. Koska olemme reippaita laulajia, kajautamme sen mahdollisuuksien mukaan jo ulkona. Eräällä kertaa puuhailimme hetken aikaa kolon pihalla myös laulun jälkeen: yritimme löytää keväällä maahan hautaamamme roskat. Jostain syystä niitä ei löytynyt. Johtuisikohan se siitä, että ovat jo maatuneet, vai liekö asian taustalla se, että johtajat eivät muistaneet aivan tarkasti sitä paikkaa, mihin ne keväällä kaivettiin?

Iida Suutarin muistiinpanojen mukaan tutkimme samana iltana myös öljyvahingon vaikutuksia luontoon. Tämä tapahtui niin, että laitoimme vettä pesuvatiin ja asettelimme pari kiveä saariksi. Sen jälkeen taittelimme foliosta tankkilaivat, jotka lastasimme ruokaöljyllä. Kun laiva törmäsi saareen, se alkoi vuotaa öljyä ”mereen”. Lintuja esittävien höyhenten osuessa öljyyn ne eivät enää pysyneetkään pinnalla. Tässä vaiheessa pelastusmiehistölle tuli kiire: öljy oli saatava pian pois merestä. Öljyntorjuntaa tehtiin niin lusikan, mehupillistä rakennettujen öljypuomien kuin astianpesuaineenkin avulla.

Seuraavalla viikolla olikin vuorossa postikorttien maalausta. Saimme kaikki oman postikorttipohjan, johon maalasimme aiheesta, mitä luonto merkitsee minulle. Postikortin ja siihen kirjoitetun viestin sai myös toimittaa haluamalleen taholle, vaikka presidentille. Pinja Mikkolan kertoman mukaan leikimme myös pihalla haarukkaa ja lihapullaa (hauskaa juoksuleikkiä).

Syksyn aikana selvitimme, minkälaisen vastuun ottaa, kun aloittaa lintujen talviruokinnan. Tavallisten talipallojen sijaan päätimme valmistaa pihapiirin linnuille herkulliset muffinssit. Jokainen sai täyttää muffinssivuoan haluamillaan siemenillä ja pakastetuilla pihlajanmarjoilla ja lusikoida vuoan lopuksi täyteen kookosrasvaa. Kovetuttuaan nämä muffinssit ripustetaan puun oksalle roikkumaan, ja sitten vaan seurataan sivummalta, maistuuko se tinteille ja varpusille.

Linnunruokamuffinssien innoittamana jatkoimme seuraavalla viikolla keittiöpuuhien parissa. Sanni Valjasen päiväkirjamerkintöjen mukaan leivoimme yhdessä keksejä. Ensin tietysti pesimme kädet ja lopuksi siivosimme keittiön yhdessä. Keksien jäähtymistä odotellessa ehdimme myös leikkiä vähän. Leikin jälkeen keksit maistuivatkin makeille. Sisaruspiirin jälkeen saimme vielä toiset keksit kotiin viemisiksi.

Ja taas askarrellaan. Tällä kertaa vuorossa oli liisterileikkejä. Tutustuimme uhanalaisen saimaannorpan ulkonäköön muotoilemalla sanomalehtipaperista maalarinteipin avulla norpan ja peittämällä sen vartalon vielä liisterissä uitetuilla paperisuikaleilla. Nämä tuotokset jätettiin kololle kuivumaan. Norppa-askartelun lomassa valmistelimme lippukunnan sudenpennuille tarkoitetulle yöretkelle pinjatan. Puhalsimme ilmapallon ja peitimme sen pinnan samanlaisilla liisteröidyillä paperisuikaleilla kuin mitä käytettiin norpan pintaan.

Lippukuntamme järjestää joka vuosi isänpäivän aattona myyjäiset, ja sinne tarvitaan mielekästä myytävää. Askartelimme kierrätysmateriaalista eli kananmunakennoista sytykeruusuja – tämä on ollut meidän lauman perinteinen myyjäishitti. Venla Kankaanpään mukaan samassa laumaillassa ehdittiin myös leikkiä pihalla lähtölaskentaa ja viimeisteltiin viime viikolla tehdyt saimaannorpat maalaamalla niiden kylkiin lajille tunnusomaisia kuvioita. Myös pinjata sai pintaansa monivärisiä sydämiä sekä upeita hapsuja.

Sudenpennunkin on hyvä ymmärtää, mikä on uutinen ja mikä merkitys on otsikoinnilla. Nämä taidot vahvistavat suhdettamme yhteiskuntaan ja opettavat suhtautumaan mediaan. Niinpä tutustuimme ensin johtajan valitsemiin uutisteksteihin ja keksimme niille vaihtoehtoisia, houkuttelevia otsikoita. Lyhyen harjoittelun jälkeen pääsimme kirjoittamaan ja toimittamaan omaa uutista. Aiheeksi oli valittu päiväretken roskienkeruu.

Lisäksi keksimme jokainen otsikon tälle nyt lukemallesi tarinalle. Mitä mieltä olet, arvon lukija – onnistuimmeko houkuttelemaan sinut jutun äärelle pelkällä otsikolla vai olisiko sitä pitänyt vielä hioa? Itse pidimme hyvinä vaihtoehtoina esimerkiksi otsikoita ”Seikkailu on meidän homma” ja ”Villiä ja vallatonta menoa partiolaisilta”.

Varma merkki joulun lähestymisestä on partiolaisten adventtikalenterien saapuminen kololle. Laumamme osallistui marraskuun alussa lippukuntamme yhteiseen myyntitempaukseen Piispanristin Prismalla. Hoidimme oman myyntivuoromme mallikkaasti. Adventtikalentereita olemme myyneet myös oma-aloitteisesti naapurustoja kierrellen ja sukulaisten ovikelloja soittaen.

Vihdoinkin koitti isänpäivän aatto ja lippukunnan myyjäiset! Tänä vuonna laumamme suoritti tavanomaisten myyntitehtävien ohessa pieniä haastatteluja. Näiden Toimittaja-jäljen osana suoritettujen, myyjäisvieraille suunnattujen kyselyjen tulokset voit lukea oheisesta gallupista.

Toimittaja -jäljen suorittamisen loppuhuipennus oli tutustumiskäynti ihka oikean sanomalehden toimitukseen. Iso kiitos Kaarina-lehdelle ja Maria Kestille.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of