Prokrastinointiin voivat johtaa esimerkiksi laiskuus, lyhytjänteisyys, mielenterveyden ongelmat, äärimmäinen perfektionismi ja idiotismi. Minä saatan miettiä viikkotolkulla vaihtoehtojen eri puolia ja vaikuttimia, mutta itse asiaan tarttuminen jää viime hetkille. Vaihtoehtojen meressä uiskentelevat kalat näyttävät kaikki omilla tavoillaan yhtä kalastettavilta.
Jos asian kuitenkin lopulta hoitaa, miksei sitten rauhassa, jos siihen on mahdollisuus? Mikä estää aloittamasta ajoissa?
Lueskellessani aiheesta internet-keskusteluja, olen törmännyt myös vitkuttelun hyötyihin; kun aikaa on vain tarpeeksi, asia tulee tehtyä täydellä keskittymisellä. Allekirjoitan. Kellon tikittäminen saa näkemään olennaisimmat seikat ja toimimaan niiden pohjalta. Tämä on yliajattelevalle luonteelle joskus edellytys päätöksen tekemiselle ylipäänsä. Olen tehnyt monia loistavia päätöksiä ja oivalluksia viime hetken pakossa.
Läheiseni ovat pyöritelleet silmiään epäuskoisena miettien, uskonko itsekään pystyväni tällaisessa aikataulussa toteuttamaan aikeeni? Uskoin ja pystyin. Mahdottomuuden kampittaminen omnipotenssi-fantasioilla voi synnyttää loistavia lopputuloksia.
En suosittele tämän väitteen soveltamista kaikkiin tilanteisiin. Jonkinlainen kultainen keskitie löytynee siitä, että deadlinen veitsenterällä voi hoitaa omia asioita ja ratkaista pitkään punnittuja skenaarioita, mutta jos mattimelkeinmyöhäily muuttuu mattimyöhäilyksi ja vaikuttaa muiden ihmisten elämään, on tietysti syytä vaihtaa kurssia. Tämä toimikoon parantumisen ensiasteena – asian myöntäminen.
Vilja Eteläkoski
Kirjoittaja on basisti ja valoteknikko, joka etsii arkipäivän mystiikkaa.
