Se oli melkoisen kokoinen.
– Sitä käytettiin matemaattisten tehtävien ratkaisemiseen, ja minä satuin kuulumaan etuoikeutettujen ryhmään, joka sai sitä käyttää. Ennen pitkää talouselämässä huomattiin, että pankit ja vakuutusyhtiötkin voisivat hyödyntää tietokonetta. Ei se mitenkään tietotekniikan vallankumoukselta tuntunut, luontevalta kehityskululta vain, Nurminen miettii.
Hän on tietojärjestelmätieteen professori, jonka erikoisalana on työinformatiikka. Nyt hän kuitenkin istuskelee Mökki Galleriassa Rauhalinnassa eikä esittele tietotekniikkaa vaan rakentamiaan lasihimmeleitä.
Matemaatikkona hän on silti laskenut jokaisesta himmelistä niiden vaatimat tarvikkeet. Esimerkiksi ”Iso kurkistus” -niminen oktaedripohjainen himmeli vei 990 lasiputkea, tetraedripohjainen himmeli ”Ketunkolo” 617 ja ikosaedripohjainen ”Venttitähti” 90 lasiputkea.
Nurminen selittää, että oktaedripohjaiset ovat perinteisen himmelin näköisiä, timantin muotoisia. Ripustuslangan kohdasta lähtee lappeet neljään suuntaan. Tetraedripohjaiset ovat pyramidimaisia, ja lappeita on kolme. Ikosaedri taas on säännöllinen 20-tasokas, suurin tunnettu säännöllinen monitahokas.
Jännitystä mukana
– Markku saattaa yölläkin herätä huomatakseen miettivänsä, miten mikäkin himmeli pitää rakentaa, puoliso Maija Saario nauraa.
– No jos haluaa tietyn kokonaisuuden saada aikaiseksi, täytyy suunnitella, mitä kautta metallilankaa kuljettaa, niin että ei joudu vetämään sitä monta kertaa edestakaisin saman putken läpi, Nurminen puolustautuu.
Lasipuikoista rakennettuja himmeleitä on Nurmisen ja Saarion kodissa esillä ympäri vuoden. Sibel Kantola Mökki Galleriasta sattui vierailemaan heillä ja ihastui himmeleihin, ja nyt niitä on esillä Rauhalinnan näyttelyssä.
Nurminen oppi himmelien teon äidiltään alusta saakka eli siitä, miten rukiinoljet korjattiin sirpillä. Omien lasten vartuttua Nurminen innostui himmelien teosta uudestaan. Lisäksi yliopistolla apulaisprofessori Lauri Pimiä oli saanut hänet viehtymään kolmiulotteisesta geometriasta.
Himmelit ovat moninkertaisesti symmetrisiä, ja hahmotuskyky menee helposti sekaisin himmeliä tehdessä. Jännityskerroin on aina mukana.
Himmeleitä on syntynyt lukuisia ja annettu paljon lahjoiksi.
– Jotkut ovat ottaneet vastaan iloisina ja jotkut vaivaantuneita, esittää Nurminen.
”Täällähän on mies!”
Saario paljastaa, että himmelinteon lisäksi Nurmisella on monta muutakin poikkeuksellista harrastusta. Nurminen on esimerkiksi virkannut Saariolle monta kaulahuivia. Itsenäisyyspäiväksi tehtiin Suomen lippu -kaulaliina, jota pidetään aina itsenäisyyspäivänä.
Aika harva on nähnyt 76-vuotiasta miestä virkkuukoukku kädessä.
Hiljattain Nurminen kävi Turussa käsityöpuodissa ostamassa sinistä ja valkoista lankaa. Rouvakaarti kokoontui hänen ympärilleen ihmettelemään, että täällähän on mies.
– Olivat ihan oikeassa, siellä oli mies, Nurminen vakuuttaa.
Hän ei itse pidä käsityöinnostuksiaan kummeksuttavina.
– Valtaosa ihmisistä tekee jotain käsitöitä. Se on se itse tekemisen ilo, mikä siinä on takana. Kun saa jotain valmiiksi, tuntuu hyvältä, Nurminen kommentoi.
Virkkaaminen valikoitui harrastukseksi hänen mukaansa siksi, että hän meni kansakouluun suoraan toiselle luokalle. Ensimmäisellä luokalla oli opeteltu neulomaan, toisella virkkaamaan, joten hän oppi ainoastaan virkkaamaan.
Partiolainen selviää aina
Virkkaamista tärkeämpi harrastus Nurmiselle on kuitenkin klarinetin soitto. Hän oli esimerkiksi viime viikolla Turun Metsänkävijäin soittokunnassa säestämässä partiolaisten Kauneimpia joululauluja.
– Kerran partiolainen, aina partiolainen, hän toteaa.
– Olin vanhimman lapseni yksinhuoltaja neljän vuoden ajan, ennen ja jälkeen hänen koulunsa alkamisen. Tuttavat ihmettelivät, miten selviydyn, kun pitää huolehtia ruuasta ja vaatteista. Silloin oli helppo sanoa, että kyllä partiolainen pärjää aina.
Nurmisella on neljä lasta. Kun häneltä kysyy, kuinka monta lastenlasta hänellä on, hän menee ensin mietteliääksi.
– Riippuu laskutavasta, hän vastaa pitkän hiljaisuuden jälkeen.
– Suoraan alenevassa polvessa on neljä. Kaikkiaan uusperhemuodostelmissa lastenlapsia on kahdeksan, hän saa tulokseksi.
Hän on kotoisin Tampereelta ja asuu Saarion kanssa Turussa. Aiemmin Nurminen asui kolmisenkymmentä vuotta Kuusistossa. Silloin perustettiin puhallinyhtye Kuusiston Puhaltajat, jonka ensimmäisestä kokoonpanosta puolet oli Nurmisen perhettä.
Professori on kuusistolaisille tuttu näky: hän kulki suurimman osan työmatkoistaan Turun yliopistoon polkupyörällä. Kuusistosta löytyy edelleen vapaa-ajan asunto.
Nurminen työskenteli 1980-luvulla Norjassa Bergenin yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa. Hänen työnään oli edistää tietotekniikan ihmiskeskeistä näkökulmaa. Hän jäi kymmenen vuotta sitten eläkkeelle mutta käy edelleen emeritusprofessorina luennoimassa yliopistolla.
Markku Nurmisen himmeleitä on esillä Mökki Galleriassa vielä tämän viikon
tiistaina kello 10–16, keskiviikkona kello 10–14, torstaina kello 10–16 ja perjantaina kello 10–16.Teksti ja kuvat: Maria Kesti
