”Niin kauan kun muistamme, emme halua joutua uuteen sotaan”

0
Olli Kleemolan seuraava iso projekti on rakentaa yhdessä muun asiantuntijaryhmän kanssa Sodan ja Rauhan keskus Muistia Mikkeliin. Sen on määrä avata ovensa alkukesällä 2021.

Kaarinalaisella Olli Kleemolalla on merkittävä rooli siinä, että suomalaiset muistavat sotahistoriansa vielä 2020-luvun jälkeenkin eli silloin, kun todennäköisesti lähes kaikki sodan henkilökohtaisesti kokeneet ihmiset ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen.

Kleemola on osa asiantuntijaryhmää, joka rakentaa Mikkeliin Sodan ja Rauhan keskus Muistia. Sen on tarkoitus avata ovensa alkukesällä 2021, ja sitä ennen Turun yliopistolla työhuonettaan pitävä Kleemola aikoo perehtyä sodan kokemuksiin haastatteluiden, 1940-luvun sotavuosilta tallentuneiden valokuvien ja kirjoitettujen muistojen kautta.

Mistään uudesta toimenkuvasta ei ole kyse, sillä tätä kaikkea vuonna 2011 Turun yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi ja vuonna 2017 tohtoriksi väitellyt Kleemola on tehnyt läpi 2010-luvun: kerännyt kokoelmiinsa tuhansia valokuvia rintamilta ja satoja rintamamiesten tekemiä puhdetöitä, lukuisista veteraanihaastatteluista puhumattakaan.

– Siinä mielessä edessä ovat kriittiset vuodet, että veteraaneja ei enää pian ole yhtään jäljellä kertomassa omia kokemuksiaan sodan keskeltä. Nyt on viimeinen hetki kerätä heidän muistonsa talteen, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät kuulemaan, minkälaisia muistoja sota sen aikaisiin ihmisiin jätti, Kleemola miettii.

Mikä Muisti on?



Mikkeliin sijoittuva Sodan ja Rauhan keskus Muisti tulee Kleemolan mukaan olemaan sotahistoriaan keskittyvä tiedekeskus, jollaista ei ole aiemmin Suomessa ollut. Se nostaa Mikkelin Suomen sotahistorian keskukseksi, ja museossa vierailevat ihmiset saavat nähdä sodan näyttelyiden ja havaintoesitysten kautta useiden eri näkökulmien kautta. Keskiössä eivät ole joukkoyksikköjen liike vaan yksilöiden kokemukset ja tarinat.

Enempää hän ei asiasta vielä tässä vaiheessa kerro.

– Sen voin luvata, että jotain ennennäkemätöntä on tulossa. Esimerkiksi Virtual Reality -tekniikkaa tullaan hyödyntämään tiedekeskuksessa. Varmasti mukana on myös sitä, ettei asioista kerrota pelkästään niin kuin ne historiassa tapahtuivat, vaan tiedekeskus tarjoaa kävijöille mahdollisuuden kurkistaa myös vaihtoehtoisiin tapahtumamalleihin. Mitä olisikaan käynyt, jos… ja niin edelleen, Kleemola kertoo.

Hän korostaa myös sitä, että Muisti haluaa nimenomaan muistuttaa siitä, miten hirveä tragedia sota on.

– Niin kauan kun muistamme, millaista sodassa on, emme halua joutua uuteen sotaan. Muistin tärkein tehtävä on muistuttaa nykyisiä ja tulevia sukupolvia.

Innostus sotahistoriaan syttyi lapsena



32-vuotias Kleemola innostui sotahistoriasta 11-vuotiaana, kun hän sai isoisältään koirakoristeisen puhdetyöhaarikan. Sen jälkeen kokoelma alkoi kasvaa sotavalokuvilla ja lisäpuhdetöillä kiihtyvällä tahdilla.

Piispanlähteen ala- ja yläkoulun jälkeen Kleemola opiskeli Turussa Luostarinvuoren lukiossa, jonka jälkeen tie vei Turun yliopistoon poliittisen historian opintojen pariin. Valmistuttuaan tohtoriksi hän on työskennellyt Turun yliopistolla sotahistorian tutkijana, ja tänä vuonna tuon työn rinnalle on noussut Muisti.

– Työ jakautuu tasapuolisesti tällä hetkellä. Puolet työajasta olen Turun yliopiston kirjoilla ja puolet taas Mikkelissä Muistin kehitystyössä. Koska työt on mahdollista tehdä pitkälti etänä, olen pääsääntöisesti kuitenkin aina Turussa, Kleemola selventää.

Sotahistorian tutkimista hän pitää monipuolisena ja ennen kaikkea kiinnostavana työnä.

– Tutkijan työ on hyvin monipuolista. Työssä on paljon haastattelujen tekemistä, erilaisten aineistojen perkaamista ja analysointia. Voisi helposti kuvitella, että sellaiset asiat, jotka ovat tapahtuneet liki 80 vuotta sitten, olisi jo tutkittu jokaiselta mahdolliselta kantilta, mutta niinhän se ei ole. Esimerkiksi kokemus sodasta ja se, miten vaikkapa meidän sukupolvemme näkee sodan, muuttuu koko ajan. Uusia näkökulmia ja sitä kautta tutkittavaa syntyy jatkuvasti.

Mitä itsenäisyys merkitsee?



Perjantaina iso osa suomalaisista katsoo jälleen televisiosta Linnan juhlia ja kuuntelee samalla sitä, mitä itsenäisyys meille merkitsee. Kleemolalle itsenäisyys on tärkeä asia, joskin hän toivoisi, että sen juhlinnassa nousisivat sotien rinnalle myös muut teemat.

– Usein itsenäisyyttä muisteltaessa muistellaan vain sotia ja menestystä niissä. On totta, että sodat olivat välttämättömiä itsenäisyyden säilyttämiseksi, mutta itsenäisiksi julistauduimme aivan muissa olosuhteissa. Toivoisin, että itsenäisyyttä juhliessa korostettaisiin enemmän myös niitä muita hyviä asioita, joita yhteiskunnassamme on. Olemme oikeasti aika onnekkaassa asemassa, vaikka se välillä tuntuu unohtuvan, Kleemola miettii.

Suomen täytettyä pari vuotta sitten sata vuotta oli vuoden ylivoimaisesti katsotuin elokuva uudelleen filmatisoitu Tuntematon Sotilas . Kleemola ei ollut ennakkoon kovin innostunut kolmannesta versiosta, mutta nähtyään elokuvan Piispanristin elokuvateatterissa hänkin kääntyi Louhimiehen version kannattajaksi.

– Etukäteen mietin, että onko tarvetta tehdä kolmatta Tuntematonta. Että eikö kaksi riittäisi. Kun näin elokuvan, olin todella positiivisesti yllättynyt. Se näytti realistiselta ja veteraanien kommenttien perusteella se oli myös sitä. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että Louhimiehen Tuntemattomalle oli tilausta.

Teksti ja kuvat: Jan Sundman

Talvisodan ihmeestä 80 vuotta



Suomi satsasi laivastoon, josta ei ollut hyötyä meren jäätyessä

80 vuotta sitten alkutahtinsa Mainilan laukauksista saanut talvisota koetaan Suomen sotahistorian suurimpana urotekona. Sotahistorian tutkija Olli Kleemola on samaa mieltä, joskin hän haluaa nostaa esiin yleisesti muistettujen lumipukuisten hiihtopartioiden lisäksi myös Kannaksella taistelleet joukot.

– Nykyisin talvisota nähdään aika pitkälti korpisotana, jossa suomalaiset lumipukuiset sotilaat hiihtivät valtavat neuvostoliittolaisten joukot motteihin ja siten voitettiin isoja yksittäisiä taisteluita saaden valtavasti arvokasta sotasaalista. Sen sijaan usein unohtuu se, että lopputuloksen kannalta keskeistä oli se, että suomalaisten puolustus kesti riittävän hyvin Mannerheim-linjalla Kannaksella ja onnistui säilyttämään Suomen itsenäisyyden, Kleemola kertaa.

Yhtä kaikki, Suomi oli liki päivälleen 80 vuotta sitten maa, joka ei ollut paperilla millään tavalla valmis vastaamaan ylivoimaisen Neuvostoliiton haasteeseen.

– Jos miettii niitä satsauksia, mitä Suomessa tehtiin 1930-luvulla, niin ne liittyivät laivaston vahvistamiseen. Hankittiin kaksi isoa panssarilaivaa ja viisi sukellusvenettä, joihin meni valtavasti varoja. Eipä silloin aavistettu, että sota alkaa marraskuun lopulla, jolloin meri on jäässä. Toisaalta se on jälkiviisautta, jota sotahistorian tutkija voi harrastaa, Kleemola pyörittelee hymyillen.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of