Taaperoiden äidit tutustuivat toisiinsa perhevalmennuksessa. Kaarinassa esikoisvauvan vanhemmille tarjotaan perhevalmennusta neljä kertaa ennen synnytystä ja viisi kertaa lapsen syntymän jälkeen.
– Muistan, että olin aluksi aika skeptinen konseptista. Ajattelin, että tällä yritetään väkisin tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, Jooan äiti Pia Salama muistelee.
Muut äidit nyökyttelevät ympärillä. Valmennukseen mentiin ennen kaikkea tiedon perässä, mutta viimeistään kolmannella valmennuskerralla tuntui, että tässä voisi olla jotakin muutakin. Ryhmässä oli todella avoin ja keskusteleva ilmapiiri.
– Vaikka olemme eri ikäisiä, olemme todella samanhenkisiä. Voisimme olla ystäviä muutenkin. Oli aikamoinen sattuma, että äitiys yhdisti meidät, Johanna Vihanto kuvailee.
Tässä porukassa ei tuomita
Osalla äideistä laskettu aika osui lokakuun loppuun, osalla marraskuuhun. Viisi kuudesta vauvasta kuitenkin päätti tulla maailmaan peräkkäisinä päivinä. Elsa ja Jooa syntyivät peräti viereisissä saleissa.
– Muistan, kun menin käymään vessassa ja viereisestä huoneesta kuului vauvan ääni. Tuskailin, että tuollakin on jo vauva ja minä en synnytä ikinä. Myöhemmin kuulin, että se oli ollut Johanna, Pia Salama nauraa.
Lasten syntymän jälkeen perhevalmennuksessa puhuttiin ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa.
Tuoreille äideille tuli sellainen olo, että kokemuksia olisi kiva vaihtaa myös valmennusten ulkopuolella. Äidit kokosivat yhteisen Whatsapp-ryhmän ja ovat tavanneet sen jälkeen toisiaan vähintään kerran kuukaudessa.
Viestejä on vaihdettu muun muassa vauvojen nukkumisesta, kasvamisesta ja kiinteiden aloittamisesta.
– Monesti äitien kesken voi olla piikittelyä, mutta tässä porukassa kukaan ei tuomitse ketään. Olen uskaltanut puhua sellaisista asioista, joista en isommassa ryhmässä avautuisi, Janina Jalava kokee.
– Itselleni on ylipäätään ollut tärkeää, että olen lähtenyt kotoa pois ja nähnyt muita äitejä. Pää olisi hajonnut, jos olisin ollut vain kotona neljän seinän sisällä, Turusta Kaarinaan muuttanut Eveliina Leinonen jatkaa.
Tilanteet muuttuvat, yhteys säilyy
Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Ensimmäisillä tapaamisilla vauvat makasivat päät vierekkäin lattialla ja äidit saivat jutella rauhassa.
Nyt kahdella vesselillä on menossa nelikätinen pianokonsertti, kolmas käyttää tilaisuuden hyväksi ja konttaa tutkimaan kameraa. Syvästä sielunyhteydestä ei voi vielä puhua, mutta selvästi taaperoilla on kivaa keskenään.
– Jos olemme sellaisessa paikassa, missä on paljon lapsia, niin kyllä he tunnistavat jo toisensa joukosta.
Äidit ovat luottavaisia, että yhteydenpito jatkuu, vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Armin äiti on jo palannut töihin, osalla se on pian edessä. Yhdessä juhlitaan yksivuotissynttäreitä.
– Olisi ihana suoda lapsillemme se mahdollisuus, että he voivat aikuisena todeta tunteneensa toisensa syntymästä asti, Janina Jalava toteaa ja saa koko porukalle kyyneleet silmiin.
Kaarinan perhevalmennuksessa solmitaan elämänmittaisia ystävyyssuhteita
Kaarina on ollut perhevalmennuksen suhteen edelläkävijä.
Vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttiin perhevalmennuksen sijaan synnytysvalmennuksesta.
Perheohjaaja Tarja Rantasen mukaan Kaarina oli ensimmäisiä kuntia Suomessa, jossa lapsen syntymä nähtiin kokonaisvaltaisemmin ja valmennusta alettiin tarjota myös synnytyksen jälkeen.
Nykyisin perhevalmennuksesta on säädetty laissa. Laissa ei kuitenkaan määritellä, montako kertaa tai missä muodossa perhevalmennusta pitää tarjota. Siksi perhevalmennuksessa voi olla suuria tasoeroja kuntien välillä.
Esimerkiksi Turun kaupunki järjestää ensisynnyttäjille yhteisluentoja. Kaarinassa taas perhevalmennusta tarjotaan pienryhmissä, jotka kokoontuvat yhdeksän kertaa.
Tapaamiskerroilla on yleensä jokin teema, kuten synnytys, imetys tai parisuhde.
– Resurssien puutteessa monessa kunnassa on leikattu perhevalmennuksesta. Kaarinassa olemme pitäneet tiukasti kiinni, että tästä ei saa supistaa. Varsinkin synnytyksen jälkeisillä valmennuskerroilla näkee, miten tärkeää vertaistuki on perheille, Rantanen kertoo.
Yhteiset kymppisynttärit
Rantanen pitää tärkeänä, että Kaarinassa valmennus tapahtuu nimenomaan pienissä, maksimissaan 12 perheen ryhmissä. Vertaistuen kannalta on oleellista, että perheiden lasketut ajat ovat suunnilleen samaan aikaan. Pienessä ryhmässä mieltä askarruttavia asioita uskalletaan puhua Rantasen mukaan avoimemmin kuin suuressa luentosalissa.
Perhevalmennuksessa kannustetaan perheitä vaihtamaan yhteystietoja. Yhteydenpito vaatii kuitenkin sitä, että ryhmässä on aktiivisia vanhempia, jotka tekevät aloitteen ja järjestävät yhteistä tekemistä.
Rantasen mukaan ei ole poikkeuksellista, että perhevalmennuksessa syntyy elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
– Olen kuullut perheiden yhteisistä piknikreissuista ja miesten järjestämistä saunailloista. Perhevalmennuksesta on jopa saattanut löytyä seuraavan lapsen kummit. Eräs perhevalmennuksessa tutustunut porukka vietti yhdessä lastensa kymmenvuotissynttäreitä.
Teksti ja kuvat: Heinimaija Hirvonen
