Mikä yhdistää irlantilaista Corrin ja kaarinalaista Kunnolan perhettä? Ainakin se, että kummastakin perheestä on ponnistanut neljän sisaruksen esiintyvä orkesteri.
The Corrs on esiintynyt ympäri maailmaa liki 30 vuotta, mutta Kunnolat olivat ensimmäistä kertaa samalla lavalla marras-joulukuun joulukonserteissa Kaarina-talossa.
Konsertit olivat menestys sekä yleisömäärällisesti että esiintyjien itsensä mielestä.
– Oli mukavaa treenata ja esiintyä yhdessä. Uskoisin, että yhteisiä keikkoja tulee tänä vuonna lisää, sisaruksista toiseksi vanhin, 18-vuotias Onni Kunnola ennustaa.
Kunnolan esiintyvään kvartettiin kuuluvat lisäksi Onnia vuotta vanhempi Hilda sekä 14-vuotias Martta ja 12-vuotias Reima. Hildan soitin on massiivinen harppu, kun taas Onni on erikoistunut viuluun. Reima hallitsee oboen ja Martta soittaa viulua tai alttoviulua.
– Yhdessä esiintyminen on mahdollista, koska jokaisen pääsoittimet ovat riittävän erilaisia ääneltään. Soittimet antavat mahdollisuuden monenlaisiin sovituksiin, Hilda Kunnola jatkaa.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että jos viisilapsisesta perheestä neljä harrastaa musiikkia lähes jokaisena päivänä viikosta ja perheen kuopus Ainokin on harrastanut pianonsoittoa, olisi vanhemmilla sormensa pelissä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Kunnolat ovat päätyneet jokainen soittotunneille omasta tahdostaan.
Vanhempien tuen yksi muoto on kuljettaminen harjoituksiin ja esiintymisiin. Hildan kohdalla se on ollut erityisen tärkeää, sillä monta kymmentä kiloa painava harppu ei kulje mukana bussin penkeillä.
– Täytyy olla kiitollinen, että vanhemmat ovat kuljettaneet minua ja harppua ympäri Suomea. Ei tästä harrastamisesta oikein muuten mitään olisi tullut, hän hymyilee.
Onnilla ensimmäinen muistikuva musiikkiharrastuksen aloittamisesta on tv-ohjelmasta.
– Muistan nähneeni jonkun orkesterin soittavan televisiossa, ja halusin sen jälkeen mennä musiikkiopistoon kokeilemaan viulun soittamista. Siitä se alkoi omalla kohdalla. Vanhemmat eivät ole muuta kuin kannustaneet ja tukeneet harrastamisessa alusta asti.
Ja sitä mitä isoveli ja -sisko edellä, tekivät pikkuveli ja -sisko perässä. Muutaman vuoden kuluessa myös Martta ja Reima aloittivat soittamaan Musiikkiopisto Arkipelagin Kaarinan toimipisteessä.
Paikallinen opetus saakin Kunnoloiden vuolaat kehut.
– On mahtavaa, että meillä on omalla paikkakunnalla hyvää opetusta ja mahdollisuus aloittaa harrastus. Me olemme kaikki lähteneet sieltä liikkeelle, Hilda kertoo.
Kotona Kaarinan Kuusistossa asuvat Martta ja Reima käyvät soittotunneilla Turun konservatoriossa, kun taas Hilda ja Onni ovat muuttaneet musiikin perässä Helsinkiin. Hilda opiskelee ensimmäistä vuottaan taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, Onni hakee paikkaa samaisesta opinahjosta keväällä. Tällä hetkellä Onni valmistautuu pääsykokeisiin opiskelemalla Helsingin konservatoriossa viulunsoittoa opettaja Janne Malmivaaran ohjauksessa.
Koko kvartetin tavoitteet musiikin parissa on selvä: tehdä rakkaasta harrastuksesta itselleen ammatti.
– Orkesteri- ja kamarimusiikin parissa. Ylipäänsä mahdollisimman laajasti erilaista musiikkia, Onni sanoo.
Mitä musiikilla itsensä elättäminen sitten vaatii?
– Harjoittelun pitää olla lähes päivittäistä. Ei pelkästään riitä, että osaa soittaa hyvin, vaan pitää myös jatkuvasti ylläpitää soittokuntoa. Kyllä siihen kymmeniä tunteja kuluu viikoittain, sisaruksista vanhimmat, Hilda ja Onni pohtivat.
– Kai kyse on siinä mielessä kutsumusammatista. Ei se tunnu työläältä, kun soittamisesta pitää niin paljon, Hilda jatkaa.
Musiikin opiskelun lisäksi yksi osa itsensä kehittämistä on kilpaileminen. Se ei ole edellytys matkalla huipputason soittajaksi, mutta antaa sopivia välihaasteita kehityksen ylläpitämiseksi. Näin uskoo tammikuussa kansalliseen viulukilpailuun Kuopiossa osallistunut Onni Kunnola.
– Kisoihin valmistaudutaan yleensä liki vuoden päivät, harjoitellaan ohjelmaa ja käydään läpi esiintymistä. Se sopii ainakin itselle ja antaa samalla selkeän kiintopisteen, jota varten kehittyä paremmaksi. Ei kilpaileminen silti mikään edellytys ole ammattisoittajalle. Viulua soittaa vain niin moni Suomessa ja maailmalla, että hyvätasoisia kisoja on tarjolla vuosittain, hän miettii.