Piikkiöläinen Anneli Heikkinen on julkaissut Kiehtovat viestikyyhkyt -nimisen kirjan, jossa hän kertoo viestikyyhkyharrastuksestaan ja muista luontokokemuksistaan. Kirja ei ole kyyhkyjen hoito-opas vaan kepeä pakinamainen muistelmateos.
– Olen perinyt kiinnostukseni luontoon isältäni. Kun olin lapsi, isä opetti havainnoimaan eläinten merkkejä luonnossa ja lintujen tunnistamista, Anneli kertoo.
Erityisen hyvin hän muistaa ison ukkometson, jonka isä sai kesytettyä niin, että lintu tupsahti vihellyksestä paikalle, teki kosiotanssiaan, hypähti isän käsivarrelle ja sai tuliaisia taskusta.
– Kyyhkysiin tutustuin lähemmin ensimmäisen kerran silloin, kun siskoni pihalta Turun lähiöstä löytyi valkoinen lintu, jolla oli siipi rikki. Hoivailin sitä, ja annoin sille nimen Akuliina, isoäitini Agveliinan mukaan, Anneli kertoo.
Lintu osoittautui naurukyyhkyksi. Akuliina viihtyi kesän häkissä pihalla, mutta sitten tuli syksy.
– Puolisoni Teuvo oli ensin sitä mieltä, että hän ei sovi samaan huusholliin Akuliinan kanssa talveksi, mutta lopulta Akuliinalle rakennettiin kotihäkki eteisen yläkomeroon.
Seuraavana kesänä Akuliina hävisi mystisesti, mutta Annelin mieleen jäi kaihertamaan ajatus, että joskus hän vielä kasvattaa viestikyyhkyjä. Siihen avautui tilaisuus, kun perhe muutti keskelle metsää ja pihaan oli helppo perustaa kyyhkyslakka.
Kotielämää ja kaukokaipuuta
Kun Anneli Heikkinen alkoi kasvattaa viestikyyhkyjä, hän alkoi samalla merkitä tarkasti muistiin kyyhkyslakan tapahtumia.
Keväisin kyyhkyslakassa tapahtuu paljon, kun kukot kujertavat lemmenlurituksiaan. Sitten pesiin alkaa ilmestyä munia, ja kukko ja kana ovat kiireisiä hautoessaan ja ruokkiessaan poikasia.
Kyyhkysillä on sama puoliso koko elämänsä ajan.
Viestikyyhkyt palaavat lennoiltaan yleensä nopeasti kotilakkaan, jossa niillä on suojaa ja ruokaa ja mahdollisesti puoliso. Nuoria lintuja opetetaan kotiinpalaajiksi pidentämällä lentomatkoja vähitellen.
Ehkä dramaattisin kokemus sattui, kun Mukelo, Annelille linnuista läheisin, hävisi pitkäksi aikaa. Lakan johtajapariskunta, Mukelo-herra ja Mude-rouva, oli päästetty lentoon 40 kilometrin päässä kotoa. Normaalisti niiltä olisi mennyt tunnin verran lentää lähtöpaikasta kotiin.
Kului viisi tuntia, ja Mude palasi kotiin, yksin. Kahdeksan päivän kuluttua Mukelon häviämisestä Mude lähti nuoren tyttärensä Kirsikan kanssa lennolle, vieläpä sadesäällä, jolloin kyyhkyt eivät mielellään lennä. Mude ja Kirsikka palasivat kotiin yhdeksän tunnin päästä – hyväkuntoinen Mukelo mukanaan! Anneli voi vain arvailla, missä reissumies oli reilun viikon viettänyt, mutta päättäväinen rouva tyttärineen joka tapauksessa haki miehensä kotiin.
Kirjan teko herätti muistot
Anneli ehti harrastaa viestikyyhkyjä seitsemän vuoden ajan. Enimmillään hänellä oli 22 kyyhkyä samaan aikaan. Kantaa verottivat petoeläimet. Etenkin haukka on kyyhkyn perivihollinen.
Anneli joutui lopettamaan rakkaan harrastuksensa allergian vuoksi. Muistiinpanot jäivät odottamaan sitä, että eläkkeellä on aikaa käydä ne läpi. Kyyhkykirjan tekeminen onkin toiminut eräänlaisena surutyönä.
– Muokkasin muistiinpanoni kirjaksi ja sain ikään kuin elää kaiken tapahtuneen uudestaan, hän hymyilee.
Kiehtovat viestikyyhkyt on Books on Demandin kustantama. Se pääsi myyntiin jopa Prismoihin.
Teksti: Kylli Salo
